Sukulaisen sotatien selvittäminen

Sukulaisen sotatien selvittäminen

Talvi- ja jatkosota koskettivat lähes jokaista suomalaista perhettä. Joistakin perheistä oli rintamalla useampia sukupolvia. Monesti veteraanipolven edustajat eivät kuitenkaan ole olleet halukkaita puhumaan sotakokemuksistaan, tai sukulaiset ovat havahtuneet miettimään asiaa vasta, kun veteraani ei enää ole keskuudessamme vastaamassa kysymyksiin. Näillä sivuilla kerromme, mitä erilaisia reittejä pitkin voit saada tietoa sukulaisesi sotatiestä.

 

Sotilasuran perusasiakirja on kantakortti

Kantakortti on jokaisesta puolustusvoimissa palvelusta suorittaneesta laadittu asiakirja, joka on tietoja hänen palveluksestaan puolustusvoimissa kutsuntoihin osallistumisesta joko kotiuttamiseen, kaatumiseen tai eläkkeelle jäämiseen saakka.

Kantakorttiin on merkitty yksityiskohtaisia tietoja siinä mainitun henkilön palveluspaikasta ja -ajasta, hänen palkitsemisistaan ja rangaistuksistaan, ylennyksistä ja mahdollisista sodan ajan taistelupaikoista. Kantakortin kopion voit tilata katseltavaksesi täältä.

Monesti kantakortin merkinnöissä on käytetty lyhenteitä, joiden selvittämisessä auttaa Kansallisarkiston sotilaslyhenneluettelo sekä Kansallisarkiston ohjeet kantakortin merkintöjen tulkitsemiseen.

Jos sukulaisen tiedetään menehtyneen sodassa, hänen tietojaan voi etsiä myös Arkistolaitoksen ylläpitämästä Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tiedostosta, joka sisältää noin 95 000 kaatuneen, haavoihinsa kuolleen tai sotavankeudessa menehtyneen tiedot.

Tilaa kantakortti tästä

Sotapäiväkirjat ja päiväkäskyt kertovat yksikköjen toiminnasta

Kantakorttien merkintöjen perusteella tiedetään, missä yksiköissä suvun veteraani on palvellut. Yksittäisten yksiköiden toiminnasta voidaan saada tietoa muun muassa päiväkäskyistä. Monet saattavat tunnistaa myös ylipäällikön päiväkäskyt, joita sotamarsalkka Mannerheim antoi viime sotien aikana, ja joita roikkuu esimerkiksi kirkoissa vielä tänä päivänäkin. Päiiväkäskyjä on kuitenkin annettu sotilaallisissa yksiköissä myös rauhan aikana. Mitä alemmas sotilaallisessa käskyorganisaatiossa mennään, sitä enemmän tietoja arkisesta elämästä päiväkäskyt sisältävät. Esimerkiksi rykmenteille sota-aikana annetut päiväkäskyt saattoivat sisältää tietoja hevosenhoito-ohjeista aina kaatuneiden luetteloon ja käyttäytymisohjeisiin saakka. Päiväkäskyjä ei toistaiseksi ole digitoitu, mutta jonkin tietyn yksikön päiväkäskyjen saatavuuden voi tarkistaa Kansallisarkiston päiväkäskyjen hakukortistosta.

Päiväkäskyjen lisäksi tietoja yksikköjen toiminnasta antavat sotapäiväkirjat. Sotapäiväkirja on päiväkirjamuotoon laadittu esitys tietyn yksikön toiminnasta tiettynä aikana. Sen avulla on mahdollisuus saada perustiedot yksiköstä, sen liikkeistä sekä mihin sotatoimiin se osallistui. Myös rintaman takana suoritettu palvelus on yleensä kuvattu päiväkirjassa. Sotapäiväkirjoja pidettiin nimensä mukaisesti sodan aikana, joten joitakin välirauhan ajan päiväkirjoja lukuun ottamatta ei niitä ole muulta ajalta saatavissa.

Tyypillinen sotapäiväkirja sisältää päivittäin laaditun kertomuksen sen kirjoittaneen yksikön toiminnasta. Päiväkirjojen mukaan on toisinaan liitetty esimerkiksi taistelukertomuksia, saatuja ja annettuja käskyjä sekä erilaisia karttoja ja piirroksia.

Sotapäiväkirjoissa esiintyy verrattain vähän yksittäisten henkilöiden nimiä ja tietoja heidän toiminnastaan. Upseerit nousevat usein korostetusti esiin miehistöä koskevien mainintojen ollessa aliedustettuina. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että poikkeukselliset teot – positiiviset ja negatiiviset – ja esimiesasema lisäsivät yksittäisen henkilön mahdollisuuksia tulla mainituksi sotapäiväkirjan sivuilla.

Päiväkirjojen sisällöllinen laatu vaihtelee suuresti riippuen kirjoittajasta ja joukon toimintaympäristöstä. Ymmärrettävästi kirjaa ehdittiin kirjoittaa eniten silloin kun aikaa oli runsaimmin käytettävissä. Tästä syystä esimerkiksi jatkosodan asemasotavaiheen tapahtumista on eri päiväkirjoissa olemassa laajoja ja yksityiskohtaisia kuvauksia, kun taas vaikkapa kesän 1944 vetäytymistaisteluiden aikaiset merkinnät ovat yleensä niukempia.

Talvi- ja jatkosodan sotapäiväkirjat on digitoitu, ja niitä voi katsella kotikoneelta täällä.

Joukko-osastohistoriikit ja valokuvat kertovat sodan arjesta

Sotapäiväkirjat ja päiväkäskyt kertiovat vain ja ainoastaan sen, missä yksikkö on liikkunut. ”Lihaa luiden päälle” sukulaisen sotatiellä tuovat sen sijaan erilaiset joukko-osastohistoriikit sekä laajemmat historiateokset, joita suomalaisista sotatoimiyhtymistä on laadittu satoja. Laajahko listaus erilaisista joukko-osastohistoriikeista on nähtävissä sivuillamme kohdassa joukko-osastohistoriikit ja matrikkelit. Joukko-osastohistoriikit poikkeavat sotahistorian yleisesityksistä siinä, että tapahtumia kuvataan nimenomaan tietyn joukko-osaston näkökulmasta, ja usein niitä on myös täydennetty yksikössä palvelleiden veteraanien haastatteluilla, jotka monesti tarjoavat mahdollisuuden kurkistaa myös joukko-osaston arkeen varsinaisten taisteluiden ulkopuolella.

Myös valokuvat tarjoavat väylän kurkistaa sodan arkeen. Keskeisin kaikkien saavutettavilla oleva sodanaikaisten valokuvien arkisto on Sotamuseon hallinnoima SA-kuva-arkisto, joka sisältää noin 160 000 talvi- ja jatkosodanaikaista valokuvaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että TK-kuvat on alkujaan otettu propagandistisiin tarkoituksiin, ja niiden kuvateksteissä on käytetty sodanaikaisia, arvolatautuneita termejä. Sodanaikaisen sensuuriohjeistuksen mukaisesti kaikkia kuvissa esiintyviä henkilöitä ei useinkaan ole nimetty, ja tarkkaa paikkaakaan ai aina tiedetä. Viitseliäs selaaja voi kuitenkin löytää SA-kuvista yhtä ja toista!

Veteraanin jäämistö

Monien veteraanien kokoelmista löytyy vielä tänäkin päivänä runsaasti erilaista sotiin liittyvää esineistöä: sotilaspassi, kunniamerkkejä, rintamalta muistona tuotuja lentolehtisiä, rintamapuhdetöitä, valokuvia, kunniamerkkejä tai univormun osia. Nämä esineet kertovat omalla tavallaan kansamme kohtalonvuosista. Mikäli haluat tietää lisää esimerkiksi isoisäsi saamista kunniamerkeistä, voit tutustua yleisimpiin viime sodissa myönnettyihin kunniamerkkeihin sivujemme kunniamerkkiosiossa.

Veteraanipolven jälkeensä jättämä aineisto on historiallisesti arvokasta, ja se kannattaa myös veteraanin kuoleman jälkeen säilyttää suvun hallussa. Mikäli aineistoa ei jostain syystä voida säilyttää suvun hallussa, se kannattaa luovuttaa taholle, joka turvaa sen säilymisen tuleville polville. Tällaisia tahoja ovat esimerkiksi museot-sivullamme luetellut sotahistorialliset museot ja perinnetilat.