Vuosi: 2018

6.10.2018 REILUA LOKAKUUTA, LUKIJAT!

Kaunis ja lämmin kesä on kääntynyt kirpeiksi syysaamuiksi ja pimeneviksi illoiksi. Ruska värjää metsät satumaisiksi. Lokakuussa on syytä panna reilusti lämmintä vaatetta ylle ja pohtia muutenkin reiluutta yhteiskunnassamme.

Ilman reiluutta sodassa tuskin olisi pärjätty. Yhteinen etu laitettiin oman edun edelle ja tehtiin yhdessä se, mikä pystyttiin.

Partiolaisia suurleiritunnelmissa 2016.
Partiolaisia suurleiritunnelmissa 2016.

Nykynuoret opettelevat yhdessä toimimista muun muassa harrastuksissa. Urheiluseurat kunnioittavat reilua, kaikki pelaa -henkeä, jossa joukkueen panos nousee yksilösuoritusten yli.
Kentillä kaikuvat lopetushuudot: ”Voitettiin tai hävittiin, reilu peli pelattiin!”

Yksi yhdessä tekemistä korostava, hyvä harrastus on partio. Tällä kertaa saamme kuulla Venlan 15 v. ja Silvan 15 v. ajatuksia partiosta ja reiluudesta. Nuoret samoajat kuuluvat lippukunta Aarnivalkeisiin.

Partiossa säilyy yhteys luontoon. Kesällä, talvella ja syksylläkin.
Partiossa säilyy yhteys luontoon. Kesällä, talvella ja syksylläkin.

”Reiluus sisältyy partion koko ideaan ja on todella tärkeää toiminnassamme. Reiluutta opetetaan partiossa jo aivan ensimmäisissä kokouksissa ja muun ohjelman myötä kaikista pienimmillekin sudenpennuille.” Venla

Kun lapsi, nuori tai aikuinen on tutustunut partioon ja hyväksi harrastukseksi todennut, hän antaa partiolupauksen ikäkauden mukaisesti. Lupaus kuuluu näin:

Tahdon rakastaa Jumalaani ja lähimmäistäni, 
isänmaatani ja ihmiskuntaa, 
toteuttaen elämässäni partioihanteita.

Partiolaiset tunnistaa huivista.
Partiolaiset tunnistaa huivista.

”On mahtavaa, että partioihanteet otetaan huomioon kaikessa toiminnassa. Meillä samoajilla ihanteita on mm. kunnioittaa toisia ihmisiä, olla luotettava ja rakentaa ystävyyttä yli rajojen. Minusta reiluus on toisten auttamista, tukemista ja tasapuolisesti kohtelemista tilanteesta riippumatta.” Venla

”Musta reiluus on sitä, että auttaa toisia, eikä ainoastaan niitä, jotka ovet sinulle läheisimpiä, vaan ihan kaikkia. Ja sitä, että muistaa olla hyvä tyyppi muille ja itselleen.” Silva

Partiossa on hyviä tyyppejä.
Partiossa on hyviä tyyppejä.

Nuoret partiolaiset oppivat myös rakastamaan luontoa ja ympäristöä sekä tuntemaan vastuunsa ja tarttumaan toimeen.

”Kaikille annetaan erilaisia vastuutehtäviä, mutta ketään ei jätetä yksin vastuiden ja huoliensa kanssa.” Venla

Partiossa opittu reiluus näkyy myös muussa elämässä.

”Arjessa reiluus ilmenee monipuolisesti. Aamulla näen, kun joku juoksee jo lähtevään bussiin ja kuski päättääkin odottaa. Koulussa muut oppilaat auttavat toisiaan vaikeissakin tehtävissä. Se on reilua.” Silva

Partio on myös siitä reilu harrastus, että mukaan pääsee missä iässä tahansa ja juuri sellaisena kuin on. Kaikkia pyritään kohtelemaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Tällä hetkellä Suomen partiolaisilla on 65 000 jäsentä ja maailmanlaajuisesti partiolaisia on noin 40 miljoonaa.

Partiossa oppii myös kansainvälisyyttä.
Partiossa oppii myös kansainvälisyyttä.

”Mä suosittelen partiota muille, koska siellä on rento ilmapiiri ja sieltä saa varmasti kaikenlaisia uusi kavereitakin. Saa olla oma itsensä ja pääsee hyödyntämään omia taitojaan ja oppimaan uutta. Kivointa on meidän hyvin toimiva ryhmä ja hyvä yhteishenki.” Silva

Olisiko tänä syksynä aika liittyä partioon? Ja jos aika ei anna myöden, voisimme käyttää muutaman hetken partioihanteiden miettimiseen. Niitä on helppo toteuttaa arjessa ihan jokaisen.

Ollaan reiluja ja kivoja frendejä toisillemme

Satu ja Laura

Aputoimittaja: Venla Westerlund
Kuvat: Suomen Partiolaiset: Markus Kuoppala, Atte Kesti, Anna Embuske, Atte Kesti ja Susanna Oksanen. Kuvaajat kuvajärjestyksessä.

5.9.2018 YSTÄVYYS, KOTI JA RAUHA LUOVAT TURVALLISUUTTA

Kaunista syyskuuta sinulle, lukijamme. Tällä kertaa puhumme nuorten kanssa turvallisuudesta.

Sodassa menetettiin rakkaita, ystäviä, koteja. Jouduttiin luopumaan opiskeluista, omista toiveista ja unelmista. Ei ollut paikkaa, mihin olisi päässyt turvaan. Ei ollut huomista, johon olisi voinut luottaa. Kaikki jaettiin ja tehtiin yhteisen hyvän tähden. Oli pakko. Oli sota.

Kaikkialla maailmassa on nykyisin paljon turvattomuutta. Suurinta turvattomuutta ihminen voi silti tuntea omassa kodissaan, omassa maassaan.

Onneksi Suomi on rakennettu yhdessä melko turvalliseksi paikaksi.

Aino, Paula ja Viliina ovat olleet ystävyksiä lapsesta saakka.
Aino, Paula ja Viliina ovat olleet ystävyksiä lapsesta saakka

Nuoret Aino, Paula ja Viliina keskustelivat kanssamme turvallisuudesta. Mitä se merkitsee ja miten se ilmenee? Mitä he asiasta ajattelevat?

Turvallisuus oli kaikille iso ja tärkeä osa elämää, silti se tuntui annetulta.

Nuoret puhuivat paljon siitä, kuinka itsestään selvänä he pitävät tietynlaista turvallisuutta. Kaduilla ja metsissä voi liikkua pelkäämättä.

”Fyysinen turvallisuus näkyy niin, ettei omaa turvallisuutta joudu arjessa juuri miettimään”.

”Suomessa on turvallista liikkua melkein missä vaan ja harvoin joutuu pelkäämään oman fyysisen turvallisuutensa puolesta”.

Yhteistä hassuttelua
Yhteistä hassuttelua

Silti myös turvattomuuden tunteita oli. Nuorilla on edessään opiskelut, aikuisuus ja aikuisten huolet.  ”Taloudellinen turvallisuus on useasti mielessä.”

Monet nuoret stressaavat jo etukäteen sitä, kuinka he pärjäävät taloudellisesti opiskelujen aikana. Opintolainan ottoon tarvitaan rohkeutta, koska valmistumisen jälkeen mikään ei ole selvää. Työllistymisen epävarmuus luo turvattomuuden tunnetta.

Täältä tullaan elämä
Täältä tullaan elämä

Eniten turvattomuutta aiheuttaa kuitenkin pelko läheisen menettämisestä, yksinäisyydestä, sairauksista ja elämänhallinnan menettämistä.

”Jos ei pysykään enää elämä hallussa. Jos vaikka sattuu jotain, joka horjuttaa mieltä tai sairastuu. ”

”Olisi kauheaa menettää joku meistä. En voi ajatellakaan sellaista. Se muuttaisi varmaan täysillä mua.”

Tämän tietävät sodankäynyt sukupolvi ja heidän lapsensa. Tämän päivän nuorten on sodan kauhuja vaikea ymmärtää. – Ja ehkä parempi niin.

Nuoret luottavat tulevaan, vaikka vähän pelottaakin
Nuoret luottavat tulevaan, vaikka vähän pelottaakin

Nuoret myös antavat arvoa perheelleen, ystävilleen ja suomalaiselle arjelle.

”Turvallinen olo tulee hyvien ystävien ja perheen ja lemmikkien seurassa. Oma koti on oma turvapaikka”.

”Turvallista oloa luo perusarki, terveelliset elämäntavat ja tieto siitä, että on olemassa turvaverkko, mihin tukeutua vaikeissa tilanteissa”.

Täysin turvallista elämää ei ole kellään, mutta kun siihen on perusedellytykset, syntyy uusia sukupolvia ja uusia unelmia!

Kiitos ihanat Paula, Aino ja Viliina.

Kaikkea hyvää teille ja turvallista syksyn alkua kaikille!

Laura ja Satu

 

 

 

 

 

6.8.2018 NUORI, LENNÄ UNELMIASI KOHTI!

Elokuinen tervehdys sinulle, lukijamme. Tämän kuun aiheenamme on unelmointi!

Unelmat ovat aina aikansa lapsia. Huonoina aikoina ne ovat pieniä, elintärkeitä asioita.

Suomi on mahtava maa - myös unelmointiin!
Suomi on mahtava maa – myös unelmointiin!

Sodassa olleet unelmoivat, tai paremminkin hartaasti toivoivat, sodan loppumista. He unelmoivat kotiin paluusta ja perheen luokse pääsemisestä. He toivoivat syötävää ja saunaa ja puhdasta ja ehjää päälle pantavaa. He toivoivat, ettei heidän eikä heidän lastensa tarvitsisi kärsiä sotaa enää koskaan uudelleen. Ja tietenkin sitä, että Suomi säilyttäisi itsenäisyytensä ja että jos oli joutunut jättämään kotinsa rajan taakse, löytäisi jostain uuden kodin, jonne voisi asettua elämään. Ja että saisivat elää rauhassa elämänsä loppuun asti.

Hyvinä aikoina unelmat ovat ylevämpiä ja vapaampia ja hyvä niin! Kysyimme nuorilta, mistä he unelmoivat juuri nyt, aikuisuuden kynnyksellä 2000-luvulla.

"Täältä tullaan, unelmat!"
”Täältä tullaan, unelmat!”

Matkalle ja maailmalle

Ulkomaat tuntuvat vetävän puoleensa monia nuoria. Ehkä he Suomen kansalaisten lisäksi ovat nykyisin maailmankansalaisia. Suomalaisillahan on hyvä maine ympäri maailmaa, eikä syyttä! Suomalaiset ovat ahkeria työntekijöitä ja kielitaitoisia matkailijoita.

”Haluaisin asua jonkin aikaa Amerikassa, jossain hiljaisessa, kallioisessa paikassa. Beverly Hills näyttää muuten kivalta, mutta se ei ole niin rauhallinen.”
– Niklas 15 v.

”Vois asua joskus ulkomailla, jossain lämpimässä.”
– Paul 19 v.

"Suuri osa siitä, millaisia olemme, on seurausta siitä, missä olemme käyneet."
”Suuri osa siitä, millaisia olemme, on seurausta siitä, missä olemme käyneet.”

”Haluaisin matkustaa mahdollisimman paljon ja nähdä maailmaa. Haluisin kokeilla esim. surffausta ja sukeltamista meressä, tehdä road tripin Australiassa ja Yhdysvalloissa, nähdä eri kulttuureja ja kuuluisia nähtävyyksiä.”
– Ansku 18 v.

”Haluan kans matkustella ja käydä jokaisessa maanosassa. Ihan vaan et pystyis kokee kaikkea mahdollista! Vaikka sekin, et valvois joskus Lapissa yöttömän yön kokonaan. Ja et Juuso lähtis mun kaa joskus jollekin romanttiselle reissulle.”
– Kata 19 v.

"Ilman uusia kokemuksia, jokin meistä nukkuu. Nukkuja on herätettävä."
”Ilman uusia kokemuksia, jokin meistä nukkuu. Nukkuja on herätettävä.”

Parisuhde, ystävät ja arki Suomessa

”Unelma ois että me ollaan vielä monen kymmenen vuodenkin päästä yhtä hyviä ystäviä ja voidaan kans reissata yhessä!”
– Ansku

”Et mul on sellasii harrastuksii, mis pääsen toteuttaa itteeni esim. laulaa ja tanssii ja olis hyviä ystäviä.”
– Kata

”Sit myös aika kliseinen, mut tavallinen unelma omakotitalosta, perheestä ja koirasta Onnin kanssa.”
– Ansku

”Et ollaan Juuson kaa onnellisesti yhessä aina ja voitais yhessä kokee kaikkee, ihan perusarkeekin. Et meil ois joskus oma yhteinen koti, jos vaik rakennutettais joku omakotitalo joka olis just sellainen ku halutaan. Ja sit joskus et meil olis lapsia.”
– Kata

”Et Katan kaa olis kaikki hyvin aina.”
– Juuso

Parhaat hetket vietetään ystävien kanssa yhteisen pöydän ääressä.
Parhaat hetket vietetään ystävien kanssa yhteisen pöydän ääressä.

Opinnot ja toimeentulo

”Sit enemmän lähitulevaisuuden unelmia on opiskelupaikka oikiksessa, opiskelijavaihto ulkomailla ja juristin työt.”
– Ansku

”Mun haaveisiin tulevaisuudessa kuuluu, et pääsen opiskelemaan psykaa ja et se on se mun juttu ja saan siit hyvän työn.”
– Kata

”Löytäis sen oman ammatin ja jäis töitten jälkeen vielä aikaa muuhunkin. Sais ainakin perustoimeentulon, ettei tarvis rahaa miettii ja silleen penniä venyttää koskaan.”
– Juuso 18 v.

”Sais hyväpalkkaisen duunin. Se vois mahdollistaa aika paljon muutakin. Tätähän kaikki haluaa.”
– Paul 19 v.

 "Ihmisen sielu kaipaa paikkoja, joissa ihmisen käsi ei ole uudelleenjärjestänyt luontoa."

”Ihmisen sielu kaipaa paikkoja, joissa ihmisen käsi ei ole uudelleenjärjestänyt luontoa.”

Terveys ja läheiset

Myös terveyttä arvostetaan. Ja läheisiä.

”Hyvä terveys. Ja sit tietty toivon et kaikil läheisil on kaikki hyvin.”
– Juuso

”Jos vaikka joskus juoksis maratonin.”
– Kata

Kata kiteyttää hienosti unelmoinnin:
”Unelma on siis tavallaan se, että pystyy ottamaan kaiken irti elämästä. Vaikka ne olis pieniäkin asioita, mitä tulee mieleen kokeilla, et kunhan vaan nauttisi niistäkin.”

"Elämä on tarkoitettu vietettäväksi hyvien ystävien ja suurien seikkailujen parissa."
”Elämä on tarkoitettu vietettäväksi hyvien ystävien ja suurien seikkailujen parissa.”

Kiitos unelmointiseurasta, nuoret miehet ja naiset – ja onnea unelmien tavoitteluun!

Jotain samaa unelmissa aina on. Rauha ja rakkaus. Koti ja ystävät. Ja kaipuu vapauteen.

Mikä sinun unelmasi on?

Unelmointiterveisin
Satu ja Laura

Kuvat ja kuvatekstit: Wilma 20 v.

25.6.2018 HYVÄÄ KESKIKESÄÄ!

Heinäkuun arvomme on positiivisuus. Nautitaan kesä-Suomesta, suomalaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Kohdellaan isänmaatamme hyvin.

Kysyimme, mikä on nuoren helsinkiläisen Lean (15 v.) mielestä parasta Suomen kesässä. Saimme aikamoisen listan kaikesta kivasta. Tuli ihan omat nuoruuden kesät mieliin. Täytyy itsekin muistaa nauttia kaikesta kauniista ja hyvästä, mitä Suomi meille antaa.

Lea Savelan skeittipuistossa

Kesäillat on parasta. Oon kiinnostunut skeittaamisesta kavereiden kanssa. Käydään skeittipuistossa ja otetaan videoita. En ole vielä kovin hyvä, mutta toivon rippilahjaksi uutta skeittiä. Nyt käytän faijan vanhoja lautoja. Ne on aika makeita, mutta kömpelöitä.

Anneli-mummin luona

Kesän alussa oltiin Anneli-mummin mökillä Juankoskella. Siellä saa olla rauhassa. Ehkä vähän liiankin rauhassa. Mutta uitiin ja saunottiin ja leivottiin. Käytiin myös Kuopio tanssii ja soi -festareilla. Autoin mummia mökkitöissä, ajoin nurmikkoa, hain vettä ja siivosin tupaa.

Saunan lämmityksessä
Saunan lämmityksessä

Heinäkuussa oon riparilla ja pääsen ripille. Sukulaiset ja kaverit tulevat meille juhlimaan. Se on siistiä. Voidaan juhlia koko päivä. Meille tulee paljon porukkaa.

Lintsillä jaettiin kavereiden kanssa hattara
Lintsillä jaettiin kavereiden kanssa hattara

Ens kesänä meen ehkä kesätöihin. Saan omaa käyttörahaa ja vanhemmat on sanonu että on hyvä oppia nuorena tekemään töitä ja olemaan yhteiskunnassa mukana.

Joskus mietin, että menisköhän armeijaan, mutta täytyy katsoa sitä sitten myöhemmin.

Sitten ajattelin tehdä ainakin sushitrefft kavereiden kanssa, pelata fudista isolla lössillä läheisellä kentällä. Ottaa aurinkoa ja tehdä omia musavideoita.

Musiikinkuuntelu ja tanssiminen on kuitenkin kaikkein parasta. Elokuussa meen kaverin kanssa Weekend-festareille. Saan liput mutsin töistä. Puhuttiin myös, että kävisimme perheen kanssa Stokiksessa laivalla.

Lean sisko, Liina
Lean sisko, Liina

Tykkään olla kotona. Koti on turvapaikka. Saan ruokaa ja saan nukkua pitkään. Osallistun kotitöihin, mutta mun ei tarvitse vastata kaikesta.

Lean sisko Lena
Lean sisko Lena

Mulla on maailman parhaita frendejä, joiden kanssa saa nauraa. Ja kaksi pikkusiskoa. Me keksitään aina kaikkea älyttömiä juttuja.

Kesässä on parasta vapaus! Ja Suomessa parasta on vapaus.

Kiitos Lea, ihanan positiivisia ajatuksia! Otetaan kaikki asiaksemme tällaisen yleisesti myönteisen ilmapiirin luominen ja sen ylläpitäminen. Suomi on vähintään sen veroinen.

Kesäiloa kaikille!
Satu ja Laura

6.6.2018 MAANPUOLUSTUS KUULUU KAIKILLE!

Puolustusvoimain 100-vuotisjuhlavuosi on nyt puolessa välissä. Maanpuolustus on jokaisen suomalaisen asia nyt ja tulevaisuudessa.

Seuraavassa ote Puolustusvoimain komentajan Kenraali Jarmo Lindbergin juhlavuoden tervehdyksestä:

Puolustusvoimilla on ollut tärkeä tehtävä Suomen itsenäisyyden ja kansalaisten elinmahdollisuuksien turvaamisessa läpi historian sekä rauhan että sotien aikana.

Maanpuolustus kuuluu kaikille.

Se on hyvin sanottu. Maanpuolustus kuuluu kaikille suomalaisille: veteraaniemme ei tarvitse enää jaksaa, vuoronvaihdot on heidän osaltaan suoritettu.

Puolustusvoimien lippujuhlaparaati Helsingissä 2017.  Kuva: Puolustusvoimien kuvakeskus.

Suomalaisilla on aina ollut luja maanpuolustustahto, jota ohjaa hyvin järjestynyt Puolustusvoimat.

Miten ajatukset maanpuolustuksesta, maanpuolustustahdosta ja rakkaus isänmaata kohtaan ovat kestäneet aikaa? Haastattelimme kolmea nuorta miestä, jotka ovat nyt samassa iässä kuin aikoinaan veteraanimme sotaan lähtiessään.

1) Tiesitkö, että Puolustusvoimat täyttävät tänä vuonna 100 vuotta?

Emil haluaa ilmavoimiin tai tarkka-ampujaksi.

Emil, 16: Kyllä tiesin, koska puolustusvoimat perustettiin samana vuonna kun Suomi itsenäistyi.

Elis, 19 : Tiesin, koska puolustusvoimissa juhlistettiin sitä.

Arttu, 18: En tiennyt.

2) Aiotko sinä mennä armeijaan vai siviilipalvelukseen?

Oletko miettinyt, miten haluaisit palvella Suomea?

Emil: Aion mennä armeijaan. Haluan mennä ilmavoimiin tai tarkka-ampujaksi.

Elikselle on tärkeää, että  Suomella on vapaus päättää omista asioistaan.

Elis: Olen jo käynyt armeijan.

Arttu: Olen menossa armeijaan. Haluan palvella laivastossa.

3) Mitä mieltä olet nykyisellään Suomen Puolustusvoimista? Millaisia mielikuvia sinulla on armeijasta?

Emil: Suomella on erittäin hyvät puolustusvoimat ja itse luulen, että armeijassa on rankkaa.

Elis: Viihdyin armeijassa ihan ok, mutta olen sitä mieltä, että Suomen puolustusvoimien tulisi hieman uudistua ja varmistaa aktiivisempi koulutus.

Arttu: Mulla ei ole valmiita mielikuvia.

Arttu haluaa palvella laivastossa.

4) Onko isänmaallisuus ja suomalaisuus sinulle tärkeää?

Jos kyllä, niin miten se ilmenee elämässäsi?

Jos ei, niin mitä pidät tärkeänä?

Emil: Kyllä on, mä esimerkiksi kannustan suomalaisia kaikessa.

Elis: Olen iloinen, että meillä on vapaus päättää omista asioista.

Arttu: Onhan se tärkeää. Mutta ei näy päivittäisessä elämässäni mitenkään erityisesti.

Poikamme olivat tällä kertaa aika lyhytsanaisia, mutta mitäs sitä turhia haastelemaan. Teot merkitsevät sanoja enemmän.

Pääasia on kuitenkin se, että olemme saaneet perintönä itsenäisen Suomen. Nuoret isänmaan perilliset osaavat arvostaa itsenäisyyttä ja haluavat pitää tästä perinnöstä huolta myös tulevaisuudessakin.

Sotilaskoti ja ”vihreät sisaret” palvelevat alokkaita jo 100 –vuoden kokemuksella. Monille ”Sotku/Sode” on armeija-ajan herkullisimpia muistoja. ”Munkki ja kahvi kiitos!”

Antoisaa armeija-aikaa Emilille ja Artulle – ja koko nuorten miesten ikäluokalle, joka aloittaa armeijan lähivuosina sekä tietenkin niille yli 1 500 naiselle, jotka hakivat tänä vuonna vapaaehtoiseen asepalvelukseeen. Arvostamme. Suuri kiitos kokemuksen jakamisesta myös Elikselle.

Iloista kesän jatkoa ja tulevaa juhannusta.

Jatketaan katse kirkkaana taas heinäkuussa!

Laura ja Satu

 

 

 

 

22.5.2018 Toukokuun kolmas sunnuntai

Talvisodan jälkeen keväällä 1940 antoi armeijan ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim määräyksen viettää muistopäivää talvisodassa kaatuneiden sekä vuonna 1918 vakaumuksensa vuoksi menehtyneiden muistoksi.

Kauniaisten sankarihautausmaan patsas Pro Patria 1939 – 1945. Kuvanveistäjä Yrjö Lipola.

Huomioidessaan kahden vuosikymmenen takaisen kansaa repivän ajanjakson Mannerheim halusi korostaa kansan yhtenäisytttä aikana, jolloin Suomen itsenäisyys oli uhattuna. Talvisota oli osoittanut,että suomalaisilla oli kuitenkin yhteinen päämäärä. Muistopäivän nimeksi tulikin aluksi yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäivä.

Vuodesta 1947 lähtien on toukokuun kolmatta sunnuntaita vietetty kaatuneitten muistopäivänä. Muistopäivän viettoon on alusta alkaen kuulunut sankarihaudoilla käynnit ja seppeleenlaskutilaisuudet. Kaikkiaan Suomessa on yli 600 sankarihautausmaata, joista suuri osa   on sijoitettu kirkon viereen. Kuten aiempina vuosina on tänäkin vuonna seurakuntien jumalanpalveluksissa muistettu sotavuosina 1939-45 henkensä uhranneita isänmaan puolustajia. Lisäksi tänä vuonna on erityisesti muistettu niitä suomalaisia, jotka vakaumuksensa vuoksi menehtyivät sata vuotta sitten.

Vuosi 2018 on nimetty sovinnon vuodeksi. Käynti sankaripatsaan luona aurinkoisena toukokuun sunnuntaina toi mieleen  lukemattomat uhraukset, jotka Suomi on joutunut itsenäisyytensä vuoksi antamaan. Huolimatta erilaisista mielipiteistä ja vakaumuksista meillä on sotiemme veteraanien ansiosta niin arvokas perintö, että sitä kannattaa vaalia yhteistuumin.

Seija Niinistö-Samela

6.5.2018 KAIKKI PERUSTUU LUOTTAMUKSEEN

Aurinkoista toukokuuta, lukijat!

Suomea on rakennettu aina luottamuksen hengessä. Luottamus on kaiken inhimillisen yhteistoiminnan perusta. Suomea ja suomalaisia pidetään maailmalla luotettavana maana ja kansakuntana. Vaalitaan tätä arvoa.

Kaveria ei jätetä

Luottamusta tarvitaan joka päivä, kaikkialla. Jokaisen toimivan parisuhteen, perheen, urheilujoukkueen ja ystävyyssuhteen yksi peruskivistä on se, että kaveriin voi luottaa. Kaveria ei jätetä.

Kun peilaamme luottamusta sen syvimmässä merkityksessä ikäpolvilta toisille, sen merkitys on erittäin vahva. Sodassa luotettavuus ja velvollisuudentunto isänmaata, kavereita ja perhettä kohtaan oli ensisijaisen tärkeää. Luottamusta tarvittiin myös, kun Suomea jälleenrakennettiin talkootuumin.

Kyselimme Suomen nuorisolta ajatuksia luottamuksesta. Kevätreportterinamme ja apunamme oli tällä kertaa veikkolalainen Kira Heikkonen. Annetaan ensin ääni hänelle.

”Hyvät ystävät ovat luotettavia.” Kira

”Luottamuksesta tulee ensimmäisenä mieleen ystävät ja kaverit. Se on sitä, että voi kertoa ja keskustella asioista, joita ei halua kertoa kenelle tahansa. Tärkeitä asioita ei kerrota ihan kenelle tahansa. Varsinkin nuorilla luottamus menee hyvin helposti, jos salaisuuksia jaetaan eteenpäin.

Netissä ei voi luottaa oikeastaan mihinkään tai keneenkään, siksi luottamus näkyy nuorten elämässä nykyään hyvin paljon ja on aika tärkeää.”
Kira 17 v.

”On tärkeää, että on joku, johon luottaa.” Kristina

”Luottamus on sitä, kun voi uskoutua toiselle ilman, että tulee sellainen fiilis, että toinen ’ignoraa’ tai lähtee pois. Yleensä on ainakin monilla kavereilla niin, että vanhempien luotto lapsiin on huono. Esimerkiksi kun nuori lähtee juhliin, vanhemmat eivät aina usko, kun luvataan ettei tehdä mitään väärää. Nuorten luottamus menee tosi helposti ja nuoret ei aina arvosta sellaista rehellisyyttä eli kun kertoo jollekin jotain luottamuksellista, niin oletetaan, että muut vaikka vähän valehtelee sen sijaan, että kertoo kaiken suoraa ulkopuolisille.”
Kristina 17 v.

”Luotetaan siihen, että kaikki tekevät oman osuutensa” Jasmin

”Luottamus on sitä, että jos koulussa on vaikka projekti, jokaisella jaetaan omat osa-alueet ja luotetaan siihen, että kaikki tekevät oman osuutensa. Luottamuksen voi rikkoa kertomalla salaisia asioita, tekemällä toisin kuin oltiin sovittu jne. Luottamus näkyy minun elämässäni esimerkiksi siinä, että vanhempani antavat minun viettää kavereiden kanssa aikaa illalla, koska he luottavat siihen, että en tee mitään typerää. Itse olen luottanut moniin ihmisiin ja harvoin luottamustani on petetty.”
Jasmin 17 v.

”Luottamus luo vapautta” Arttu

”Luottamus on sitä, että voi puhua vapaasti ja avoimesti luottamuksenvaraisista asioista. Luottamus näkyy arkipäiväisessä elämässä aina kaverien välillä ja perheessä vähemmän.”
Arttu 17 v.

”Luottamus on myös oikeudenmukaista kohtelua” Lumikki

”Luottamus on tärkeää ystävyyssuhteissa, koska ne eivät muuten toimisi. Luotan että perheenjäsenet pitää minusta huolta ja luotan, että kaverini ovat reiluja. Ja kaikki joiden kanssa olen tekemisisissä kohtelevat minua hyvin eikä kerro asioitani ulkopuolisille.”
Lumikki 17 v.

Ollaan kaikki luottamuksen arvoisia ja otetaan nuorten sanoista vaari:
ei juoruilla eikä lörpötellä, kohdellaan toisia kivasti, tehdään oma osuutemme ja ollaan hyviä ystäviä.

Ja meille vanhemmille muistutukseksi: Luottamus ruokkii myös vastuuta. Uskalletaan luottaa nuoriimme.

Kiitos Kira, Kristina, Jasmin, Arttu ja Lumikki.

Kiitos luottamuksesta, joka pitää perheitä, ystäviä ja tiimejä yhdessä.

Satu ja Laura

27.4.2018 Perinteet kertovat arvostuksesta

Huhtikuun 27. päivänä vietetään kansallista veteraanipäivää perinteisin juhlallisuuksin useilla paikkakunnilla.

Valtakunnallisen pääjuhlan paikka on tähän vuoteen asti vaihtunut vuosittain ja sotiemme veteraanit ovat olleet juhlan kunniavieraina. Juhlan ohjelmaan on luvassa muutoksia, koska esimerkiksi korkea ikä on jo monelle veteraanille este osallistua tapahtumaan. Sotiemme veteraanien keski-ikä on tällä hetkellä noin 93 vuotta.

Muutokset kansallisen veteraanipäivän järjestelyissä eivät tarkoita sitä, että päivän merkitys olisi vähentynyt. Viettämällä kansallista veteraanipäivää kunnioitamme niitä miehiä ja naisia, jotka lähtivät, kun heitä tarvittiin puolustamaan itsenäistä Suomea, raivasivat ja rakensivat, kun sodan runtelema Suomi nostettiin jaloilleen ja jotka tinkivät omasta elintasostaan, jotta myöhemmin voitiin sanoa, että Suomi maksoi kokonaan sille määrätyt sotakorvaukset.

Kansallisen veteraanipäivän juhlallisuudet ovat yksi osa veteraaniperinnön säilyttämisestä. Monelle nuorelle sodanaikaiset tapahtumat ovat jääneet vieraiksi, varsinkin jos ei ole ollut isovanhempia tai muita läheisiä kertomassa omista kokemuksista vaikeina aikoina. Näkisin, että kansallisen veteraanipäivän yksi tehtävä on herättää nuorissa mielenkiintoa ja uteliaisuutta niitä aikoja kohtaan, joilla on edelleen suuri merkitys meidän jokaisen elämään. Perinteiden vaalimisella voimme osoittaa tulevillekin sukupolville, mitkä asiat koemme tärkeiksi kansakunnan historiassa.

Seija Niinistö-Samela

17.4.2018 Nuorten kynästä – Iiris Vartiainen

Tammenlehvän perinneliiton toiminnan yhtenä tavoitteena on nuorten tietämyksen lisääminen historiasta ja siitä kehityksestä joka on muovannut suomalaista yhteiskuntaa. Tähän liittyen julkaisemme Helsingin Suomalaisen Klubin kirjoituskilpailun voittaneet työt, joissa nuoret kertovat suomalaisuudesta omasta näkökulmastaan.

Iiris Vartiainen

Ensimmäisenä julkaisemme Iiris Vartiaisen kirjoituksen ”Sotakertomusten merkitys muuttuu”. Kirjoitus on tasapainoinen tarkastelu, jossa alun kriittinen näkökulma muuttuu varovan myönteiseksi tunnustukseksi sotakertomusten merkityksestä. Kirjoittaja pystyy perustelemaan lähestymistapansa ja siinä ilmenevän käänteen. Menneisyys hallitsee liikaa ajatteluamme, kirjoittaja myöntää, mutta sodista voi myös oppia ja nähdä ne tulevaisuudessa toisella tavalla kuin ennen. Ihannoivista, myyttejä ylläpitävistä sotakertomuksista on luovuttava. Tärkein tavoite on, ettei sotia enää koskaan käytäisi.

Sotakertomusten merkitys muuttuu

Sodat, kaikessa kauheudessaan, nähdään Suomessa usein ylpeyden aiheena.
Sotia ja sotamenestyksiä ylistetään hartaasti ikään kuin ne olisivat pyhiä, kyseenalaistamattomia totuuksia ja itseisarvoja, ja ajatusta ”talvisodan hengestä” pidetään elossa yhdistämällä se lähes mihin tahansa aiheeseen. Sotakertomukset ovat monesti isänmaallisella ylpeydellä, sankarillisuudella ja sisulla koristeltuja. Toiset sotakertomukset taas tuovat esiin yksilön vaikeudet sodan hirveyksien keskellä. Kuinka tärkeitä kertomukset sota-ajoista ovat nykyään, ja millainen on niiden vaikutus ihmisten asenteisiin ja käsityksiin sodasta?Suomen itsenäisyydestä saa ja tuleekin olla kiitollinen ja ylpeä. Kuitenkin on hyvä huomioida se, että sotakertomukset keskittyvät usein kuvaamaan sotimista ainoastaan ylväänä urotekona ja sota mielletään niissä jokaisen henkilökohtaiseksi velvollisuudeksi, maan puolustamiseksi. Kertomuksissa suomalaiset yhdistyivät sodan ajaksi pelastamaan itsensä ja tulevaisuutensa, ikään kuin he olisivat käsi kädessä urhoollisesti karkottaneet vihollisen yhteisestä kodistaan. Sotakertomukset on kirjoitettu tietynlaisesta näkökulmasta, jollainen on monilla suomalaisilla nykyäänkin: sisukas Suomi on voittaja, vaikka niin ei historiallisesti olisikaan. Tämän melko kyseenalaisen, mutta yleisen eetoksen kautta yritetään ylistää ja arvottaa erilaisia tekoja.

Sotakertomukset ylläpitävät kuvaa siitä, että on hieno etuoikeus päästä aseellisesti puolustamaan maataan ja että on arvostettavaa tappaa maansa nimissä. Ne edistävät sotaan liittyvää ihannointia ja varmasti kannustavat nuoria käymään armeijan siviilipalveluksen tai totaalikieltäytymisen sijaan. Lisäksi kertomukset, kuten J.L. Runebergin Sotilaspoika, vaikuttavat käsityksiimme sukupuolten rooleista ja osallisuudesta sotaan; siihen, mitä on olla mies tai nainen niin sodan kuin rauhan aikana. Urhea ja kunniakas nuori mies on valmis uhraamaan koko elämänsä maansa puolesta ja on myös kiinnostunut sellaisesta mahdollisuudesta. Miehet, ja vielä tietynlaiset miehet, ovat aina edustettuna sotakertomuksissa erillisinä yksilöinä ja sankareina, kun taas esimerkiksi naiset esitetään monesti vain ryhmänä tai järjestönä. Rokka on Rokka, mutta naiset ovat lottia.

Naisista ei ole tehty sotasankareita, sillä sodankäynnin tärkeimmäksi puoleksi ajatellaan vain itse sotiminen asein, ja kaikki muu sotaan liittyvä yleensä sivuutetaan vähemmän oleellisena. Sotasankaruus on kuitenkin jo käsitteenä kyseenalainen: korostaako se urheutta, joka liittyy henkilökohtaisiin uhrauksiin Suomen itsenäisyyden puolesta, vai ylistääkö se ihmisten tappamista? Sotatarinat monesti ylläpitävät siis vääristäviä mielikuvia ja vanhanaikaisia arvoja.

Sota-ajoissa vellominen saattaa siirtää keskittymisen liikaa menneisyyteen tulevaisuuden sijasta. Voimme pohtia, onko nyky-Suomelle olennaisempaa sodista selviytyminen vai hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen kautta saavutetut voitot. Suomessa puhutaan paljon erityisesti itsenäisyyspäivän aikoihin siitä, kuinka sotien aikana on kärsitty, ja Suomi asetetaan sitkeän ja voitokkaan uhrin asemaan. Harvemmin keskustellaan siitä, kuinka hyvinvointi on lisääntynyt sotien jälkeen ja että sotien arvostaminen on monelta kannalta myös kyseenalaista.

Sota-ajan kertomusten ongelmallisuudesta huolimatta voimme kuitenkin oppia niistä paljon, ja ne auttavat ymmärtämään, miksi meillä ja maailmassa asiat ovat niin kuin ne ovat. Monessa suvussa ei tarvitse mennä montakaan sukupolvea taaksepäin, jotta osutaan henkilöön, joka on ollut osallisena Suomen sodissa. Sota-aikojen tapahtumien ymmärtäminen auttaa myös kuvittelemaan, millaista omien sukulaisten elämä on aikaisemmin ollut ja millaiselle pohjalle yhteiskuntamme on rakennettu, puhumattakaan siitä, millainen tilanne muissa maissa saattaa olla tälläkin hetkellä.

Kertomukset panevat asioita myös perspektiiviin: sotahistorian valossa on helppo olla kiitollinen siitä, miten hyvin asiat ovat nyt. Niiden kautta on helpompi ymmärtää sodan seurauksia niin yhteiskunnalliselta kannalta kuin myös yksilön näkökulmasta. Lisäksi ne voivat parhaimmillaan synnyttää pohdintaa sodan eettisyydestä ja laajentaa näkökulmia siitä, mihin asioihin panostamme nyt ja tulevaisuudessa; miten suhtaudumme sotaa pakeneviin turvapaikanhakijoihin ja miten edistämme asioiden diplomaattisia ratkaisukeinoja. Sotakertomuksia siis tarvitaan erityisesti sen takia, että historiasta voi oppia. Sitä ei tule unohtaa, sillä unohtaminen nostaa uusiutumisriskiä. Kertomukset myös helpottavat nykymaailman jäsentämistä ja monimutkaisten syy-seuraussuhteiden hahmottamista.

Vain pieni osa suomalaisista on oikeasti kokenut sodan, ja muilla on aiheeseen vain pientä tarttumapintaa. Sotaa ei voi kuitenkaan täysin ymmärtää sitä kokematta. Sotakertomukset ovat hyviä esimerkkejä siitä tarttumapinnasta, jonka varaan käsityksemme perustuvat: ne voivat kertoa sotasankareista, jotka lannistumatta puolustivat kotimaatamme viholliselta, tai sitten ne voivat kertoa perheenisistä, jotka joutuvat jättämään perheensä voidakseen tähdätä aseensa toista mahdollista perheenisää päin. Mitä enemmän aikaa sodasta kuluu, sitä helpompaa sitä on käsitellä objektiivisesti. Vaikka moni sotakertomus ihannoikin sotaa ja vaikuttaa näin meidän käsityksiimme, on kuitenkin yhä helpompaa tarkastella sotaan liittyviä kertomuksia kriittisemmin, mitä vähemmän niihin liittyy tunteita, jotka vähenevät sukupolvien vaihtuessa.

Toisaalta mitä pidempi aika sodasta on, sitä helpompaa on myös vähätellä sen vakavuutta ja lopulta unohtaa sen merkitys. Minun on nuorena vaikea yrittää samaistua sotakertomusten henkilöihin ja siihen, mitä sodat merkitsevät vanhemmille sukupolville, sillä ne edustavat mielikuvia vain tietynlaisista ihmisistä ja tietynlaisesta urheudesta, jollainen tuntuu nykyään kaukaiselta.

Kertomukset sotavuosista ovat vieläkin tärkeitä, ja ne tulevat olemaan jatkossakin. On kuitenkin tärkeää luopua sotakertomuksista, jotka ylläpitävät vääränlaisia mielikuvia esimerkiksi siitä, millaisia sodat ovat, millainen on ”oikea” mies ja mistä oikeasti kuuluu olla ylpeä. Mielestäni kertomuksista tulisi pystyä löytämään jotain, joka edustaa myös nykyisen yhteiskuntamme arvoja ja asenteita ja jonka kautta niiden sisältöä voi yhdistää omaan elämäänsä. Vaikka sota-aikoihin on yhä vaikeampi samaistua, voi sotakertomuksille siis löytää uusia tarkoituksia ja niissä voi nähdä merkityksiä, joiden kautta ne muuttuvat saavutettavimmiksi ja sitä kautta hyödyllisemmiksi. Näin ne eivät jää pelkiksi kertomuksiksi.

Sodankäyntiä ei tulisi ihannoida, ja sen kauheudesta ja epäeettisyydestä on keskusteltava enemmän. Hyvä lähtökohta olisi tarkastella kertomuksia sellaisella asenteella, että sotaa ei haluta enää koskaan. Sota-ajat ja niitä koskevat tarinat eivät ole mitään pyhiä reliikkejä, joita saa vain katsoa eikä koskea. Kriittinen ja pohdiskeleva näkökulma sotakertomuksiin ja sotaan liittyviin käsityksiin on edellytys sille, että niistä voi oppia ja ymmärtää jotain. En halua lukea ja kuunnella sotakertomuksia ja oppia sota-ajoista pitääkseni pelkästään niiden muistoa elossa, vaan haluan löytää jotain, jonka pohjalta voin rakentaa maailmankuvaani ja pohtia arvojani ja käsityksiäni.

Millainen siis on sotakertomusten merkitys tulevaisuudessa? Niiden aikaisempi tehtävä sotahistorian muistoina ja suomalaisen sisun esikuvana pienenee ajan kuluessa. Kertomukset avautuvat nuoremmille sukupolville eri lailla kuin vanhemmille: yksille ne ovat kuvauksia omista kokemuksista, toisille ne pitävät sotien muistoa elossa ja joillekuille ne tarjoavat näkökulmia tulevaisuuteen. Sotakertomuksia tulisi säilyttää, vaalia ja käydä läpi, mutta se tulisi tehdä kriittisesti – tiedostaen, että niillä voi olla nyt erilainen tarkoitus kuin aiemmin.

6.4.2018 RAKKAAT ISOISOVANHEMMAT

Millaisina näyttäytyvät Suomen kohtalon vuodet 1939–1945 Suomen nuorison silmissä? Millaisena he näkevät isovanhempiensa roolin sukupolvien ketjussa ja mitä he ylipäänsä tietävät sodan ajoista?

Lea Pehkosen isoisovanhemmat, Airi ja Aaro Pennanen puolustivat Suomea monissa tehtävissä.

Kysyimme nuorisolta heidän isoisovanhemmistaan ja elämästä Suomessa sodan aikana. Huomasimme, että suvuissa on käsitelty sodan tapahtumia monella eri tavalla: keskustellen, kertoen – ja vaieten.

Kysyimme nuorilta:

  • Onko isoisovanhempasi olleet sodassa?
  • Oletko kuullut heidän tarinansa?
  • Selvisivätkö he sodista?

Kalle Reponen 15, tuntee tarkasti isoisovanhempiensa historian. Hän on perehtynyt tarkkaan sukunsa ja isoisovanhempiensa tarinoihin. Vaikutuimme Kallen tiedoista.

Kalle Reponen

Mun isoisoisä isän puolelta, Emil Reponen, toimi tykistökomppanian vääpelinä. Hän palveli talvi- ja jatkosodissa. Emil vapautui palveluksesta 1944. Mannerheim myönsi Emilille Suomen vapaudenristin ritarikunnan 2. luokan vapaudenmitalin vuonna 1941.

Talvisodan alkaessa Emilin perhe muutti Viipurin maalaiskuntaan kuuluneesta Vahvialasta Punkalaitumelle. Talvisodan päätyttyä perhe muutti Viipuriin. Toisen kerran evakkomatkalle lähdettiin jatkosodassa ja perhe asettui Raumalle.

Emil vapautui palveluksesta ilman fyysisiä vammoja. Hän oli siviiliammatiltaan myymälänhoitaja. Vaimonsa Martan kanssa heille syntyi 7 lasta, joista kaikki ovat edelleen elossa”, Kalle kertoo.

Äidin puolelta isoisoisäni oli nimeltään Peter (Vuoti) Rantavuoti.

Hän palveli talvisodassa ja jatkosodassa lääkintäjoukoissa. Myös kaksi Peterin veljeä, Matti ja Eero, olivat sodassa. Matti-veli kaatui sodassa eikä häntä ole löydetty. Hänellä on vain sankariristi Ala-Tornion hautausmaalla.

Peter Rantavuoti toimi lääkintäjoukoissa

Peter asui perheineen Torniossa, jossa hänellä oli iso maatila ja paljon metsää. Hänen vaimonsa Kerttu toimi sodissa lottana. Heille syntyi yhteensä neljä lasta, joista kolme on elossa edelleen.

Kalle lähetti meille myös Peterin ja Kertun hääkuvan.

Peterin ja Kertun hääkuva.

Peterin ja Kertun lapset lähetettiin hyvin pieninä evakkoon sodan ajaksi. Lapset olivat Haaparannassa. Peter ei myöskään saanut vammoja sodassa, mutta hän ei kuulemma puhunut sodasta sieltä palattuaan. Hän oli siviiliammatiltaan kauppias ja hänellä oli oma kauppa”, Kalle tietää.

 

Venlan vaarin isä kaatui rintamalla

Venla Lund 15, on kuullut, että vaarin isä taisteli talvisodassa. Hän kuulemma kaatui päivää ennen kuin vaari syntyi, eli hän ei selvinnyt sodasta.

Mummin isä taisteli sekä talvi- että jatkosodissa. Hänellä oli mennyt kuulemma luoti hatusta läpi, mutta hän selvisi sodista haavoittumatta.

 

Helmin isän kotona ei juuri sodista puhuttu.

Helmi Laine, 14 kertoo:

Mun isoisän isä taisteli talvisodassa ja jatkosodassa. En ole kuullut tarkemmin hänen tarinaansa. Eikä isänikään ole kuullut mitään yksityiskohtia sodasta. Isä kertoi, ettei heillä kotona saanut puhua sodista niiden päätyttyä. Mutta varmasti se oli lapsiinkin vaikuttanut. En ehtinyt koskaan tavata isoisoisääni, koska hän kuoli 90-luvulla.

 

Lean isän isänäiti oli kotoisin Viipurista.

Lea Pehkonen, 15 tietää myös paljon isoisovanhemmistaan.

Mun isoisovanhemmat on olleet kaikki sodissa ja ajatella, että he ovat selvinneet. Matti-isoukki, Airi-isomummi ja Aaro-isoukki. Airi-isomummi elää vieläkin. Hän on 101-vuotias ja hän oli kuulemma aika jämäkkä kasvattaja.

Isän äidinisä Matti oli sodissa lääkintämiehenä. Hän sai kuulemma lomaa, niin että pääsi katsomaan tytärtään, mun Anneli-mummia, kun mummi syntyi.

Isän isänäiti Airi on kotoisin Viipurista. He joutuivat jättämään kaiken venäläisille. Airi toimi kuulemma ilmavalvontalottana ja kun mun ukki, Pekka, syntyi niin hän tuli pois rintamalta ja toimi lottana toimistotehtävissä.

Äidin isänisää, Aaroa en ole koskaan nähnyt. Hän selvisi sodasta, mutta hän on nyt jo kuollut. Meillä on kotona kuva heistä”, Lea sanoo.

 

Nuoret olivat vakavissaan näitä kertoessaan. Mutta iloksemme myös huomasimme, että sodan traumat helpottavat ja vaikeiden vuosien painolastit ovat sukupolvelta sukupolvelle kevyempiä kantaa. On huojentavaa, että nuoret tuntevat historian, he voivat katsoa luottavaisesti eteenpäin ja nauttia elämästä yhdessä maailman parhaista maista.

Veteraaneja kiittäen ja heidän muistoaan kunnioittaen
Laura ja Satu