RAKKAAT ISOISOVANHEMMAT

6.4.2018 RAKKAAT ISOISOVANHEMMAT

Millaisina näyttäytyvät Suomen kohtalon vuodet 1939–1945 Suomen nuorison silmissä? Millaisena he näkevät isovanhempiensa roolin sukupolvien ketjussa ja mitä he ylipäänsä tietävät sodan ajoista?

Lea Pehkosen isoisovanhemmat, Airi ja Aaro Pennanen puolustivat Suomea monissa tehtävissä.

Kysyimme nuorisolta heidän isoisovanhemmistaan ja elämästä Suomessa sodan aikana. Huomasimme, että suvuissa on käsitelty sodan tapahtumia monella eri tavalla: keskustellen, kertoen – ja vaieten.

Kysyimme nuorilta:

  • Onko isoisovanhempasi olleet sodassa?
  • Oletko kuullut heidän tarinansa?
  • Selvisivätkö he sodista?

Kalle Reponen 15, tuntee tarkasti isoisovanhempiensa historian. Hän on perehtynyt tarkkaan sukunsa ja isoisovanhempiensa tarinoihin. Vaikutuimme Kallen tiedoista.

Kalle Reponen

Mun isoisoisä isän puolelta, Emil Reponen, toimi tykistökomppanian vääpelinä. Hän palveli talvi- ja jatkosodissa. Emil vapautui palveluksesta 1944. Mannerheim myönsi Emilille Suomen vapaudenristin ritarikunnan 2. luokan vapaudenmitalin vuonna 1941.

Talvisodan alkaessa Emilin perhe muutti Viipurin maalaiskuntaan kuuluneesta Vahvialasta Punkalaitumelle. Talvisodan päätyttyä perhe muutti Viipuriin. Toisen kerran evakkomatkalle lähdettiin jatkosodassa ja perhe asettui Raumalle.

Emil vapautui palveluksesta ilman fyysisiä vammoja. Hän oli siviiliammatiltaan myymälänhoitaja. Vaimonsa Martan kanssa heille syntyi 7 lasta, joista kaikki ovat edelleen elossa”, Kalle kertoo.

Äidin puolelta isoisoisäni oli nimeltään Peter (Vuoti) Rantavuoti.

Hän palveli talvisodassa ja jatkosodassa lääkintäjoukoissa. Myös kaksi Peterin veljeä, Matti ja Eero, olivat sodassa. Matti-veli kaatui sodassa eikä häntä ole löydetty. Hänellä on vain sankariristi Ala-Tornion hautausmaalla.

Peter Rantavuoti toimi lääkintäjoukoissa

Peter asui perheineen Torniossa, jossa hänellä oli iso maatila ja paljon metsää. Hänen vaimonsa Kerttu toimi sodissa lottana. Heille syntyi yhteensä neljä lasta, joista kolme on elossa edelleen.

Kalle lähetti meille myös Peterin ja Kertun hääkuvan.

Peterin ja Kertun hääkuva.

Peterin ja Kertun lapset lähetettiin hyvin pieninä evakkoon sodan ajaksi. Lapset olivat Haaparannassa. Peter ei myöskään saanut vammoja sodassa, mutta hän ei kuulemma puhunut sodasta sieltä palattuaan. Hän oli siviiliammatiltaan kauppias ja hänellä oli oma kauppa”, Kalle tietää.

 

Venlan vaarin isä kaatui rintamalla

Venla Lund 15, on kuullut, että vaarin isä taisteli talvisodassa. Hän kuulemma kaatui päivää ennen kuin vaari syntyi, eli hän ei selvinnyt sodasta.

Mummin isä taisteli sekä talvi- että jatkosodissa. Hänellä oli mennyt kuulemma luoti hatusta läpi, mutta hän selvisi sodista haavoittumatta.

 

Helmin isän kotona ei juuri sodista puhuttu.

Helmi Laine, 14 kertoo:

Mun isoisän isä taisteli talvisodassa ja jatkosodassa. En ole kuullut tarkemmin hänen tarinaansa. Eikä isänikään ole kuullut mitään yksityiskohtia sodasta. Isä kertoi, ettei heillä kotona saanut puhua sodista niiden päätyttyä. Mutta varmasti se oli lapsiinkin vaikuttanut. En ehtinyt koskaan tavata isoisoisääni, koska hän kuoli 90-luvulla.

 

Lean isän isänäiti oli kotoisin Viipurista.

Lea Pehkonen, 15 tietää myös paljon isoisovanhemmistaan.

Mun isoisovanhemmat on olleet kaikki sodissa ja ajatella, että he ovat selvinneet. Matti-isoukki, Airi-isomummi ja Aaro-isoukki. Airi-isomummi elää vieläkin. Hän on 101-vuotias ja hän oli kuulemma aika jämäkkä kasvattaja.

Isän äidinisä Matti oli sodissa lääkintämiehenä. Hän sai kuulemma lomaa, niin että pääsi katsomaan tytärtään, mun Anneli-mummia, kun mummi syntyi.

Isän isänäiti Airi on kotoisin Viipurista. He joutuivat jättämään kaiken venäläisille. Airi toimi kuulemma ilmavalvontalottana ja kun mun ukki, Pekka, syntyi niin hän tuli pois rintamalta ja toimi lottana toimistotehtävissä.

Äidin isänisää, Aaroa en ole koskaan nähnyt. Hän selvisi sodasta, mutta hän on nyt jo kuollut. Meillä on kotona kuva heistä”, Lea sanoo.

 

Nuoret olivat vakavissaan näitä kertoessaan. Mutta iloksemme myös huomasimme, että sodan traumat helpottavat ja vaikeiden vuosien painolastit ovat sukupolvelta sukupolvelle kevyempiä kantaa. On huojentavaa, että nuoret tuntevat historian, he voivat katsoa luottavaisesti eteenpäin ja nauttia elämästä yhdessä maailman parhaista maista.

Veteraaneja kiittäen ja heidän muistoaan kunnioittaen
Laura ja Satu