ÄIDEISTÄ PARHAIMMAN SAIMME

6.5.2020 ÄIDEISTÄ PARHAIMMAN SAIMME

 Äitienpäivää vietetään jälleen toukokuun toisena sunnuntaina 10.5.2020, tänä vuonna poikkeuksellisissa oloissa. Toukokuun blogissamme kahden tytön äiti pohtii äitiyttä niin koronavirusepidemian vuoksi asetetun valmiuslain aikana keväällä 2020 kuin sotavuosien 1939-44 jälkeisissä oloissa.

”Sinä olet paras äiti lapsillesi”, lohduttaa ystävä minua joka kerran, kun parahdan hänelle keskeneräisyyttäni ja riittämättömyyden tunnettani äitinä. Tunne siitä, että kaiken voisi tehdä paremmin, lienee tuttu kaikille äideille kautta maailman. Mistä ihmeestä se kumpuaa?

Taistelemme tänä keväänä covid-19 -pandemiaa vastaan. Tätä kirjoittaessani olen nyt kahdeksan viikon ajan – muiden suomalaisten tavoin – vastannut omien ansiotöideni ohella muun muassa lasteni koulunkäynnistä ja ruokahuollosta kotikaranteenissa. Olen perheeni ainoa aikuinen ja monitekeminen, multitaskaaminen, on toisinaan haastavaa.

Tietotyöläisen arkea tuskaillessani mieleni palaa Radio Ylen Ykkösen syksyllä 2019 lähettämään Sodan satuttamat -radio-ohjelmaan. Kaksiosainen sarja kuvaa perheenäitien ja lasten elämää miesten palattua rintamalta sotavuosien jälkeen; joissakin tapauksissa puoliso ei koskaan palannut kotiin, joissakin tapauksissa kotiin palasi muuttunut mies. Sotatraumat heittivät kärsimyksen pitkän varjon niin kotiinpalaajiin kuin kotiväkeen. Näitä olosuhteita läpivalaisee ohjelmassa Suomen akatemian tutkijatohtori Antti Malinen, joka on tutkinut naisten ja lasten elämää sodanjälkeisessä Suomessa. Jakso Naiset kantoivat raskaita taakkoja on riipaiseva. Siinä kuullaan otteita kirjeistä, joita avioliitossaan ongelmiin joutuneet naiset lähettivät Vastauksia sielunhoidollisiin kysymyksiin -nimiseen radio-ohjelmaan vuosina 1946-51. Naisia kehotettiin ymmärtämään rintamalta palanneita miehiään, kestämään ja jaksamaan vaikeista kotioloista huolimatta. ”Kohta en enää jaksa”, kirjoitti yksi kolmestatuhannesta ohjelmassa apua pyytäneistä vaimoista anonyymissä kirjeessään.

Tämän äidin kolme tytärtä ovat pikkulottia. Helsinki, 10.7.1941. SA-kuva.
Tämän äidin kolme tytärtä ovat pikkulottia. Helsinki, 10.7.1941. SA-kuva.

Minä menetin oman puolisoni toisenlaisessa taistelussa, joka on täysin toisenlainen kertomus 2010-luvun Suomesta. Olen siitä lähtien vienyt perhettäni eteenpäin yksin. Vaan en sentään aivan yksin. Vaikeimpina aikoina avukseni tulivat oman äitini ohella myös toiset äidit: ystäväni ja lasteni ystävien äidit. Elämme hyvinvointiyhteiskunnassamme tyystin erilaista aikaa kuin 75-80 vuotta sitten, myös yhteisön tuen osalta. Sotavuosien jälkeen kotien yksityisyyttä kunnioitettiin ja kodin vaikeuksista puhumista hävettiin, jopa läheisten keskuudessa. Yhteiskunnallisten asioiden merkitys meni yksilön edelle.

”Oli vain pakko selviytyä”, totesi myös äidinäitini, kun kerta toisensa jälkeen ihmettelin hänen sinnikkyyttään, evakkomatkaansa pienten lasten kanssa, elämää siirtokarjalaisena, suurperheen kasvattamista niukkuudessa, sotavelkojen maksua ja sen Suomen jälleenrakentamista, minkä sosiaaliturvasta muun ohella saamme tänään nauttia.

Sankariäiti

Äitien työ ei suinkaan ollut näkymätöntä metatyötä 1940-luvullakaan.

Maamme historiassa vietettiin erityislaatuista äitienpäivää tasan 78 vuotta sitten. Sotamarsalkka Mannerheim antoi ylipäällikön päiväkäskyn Suomen äideille ja myönsi äitienpäivänä 10.5.1942 kaikille äideille Vapaudenristin. Tunnustus annettiin kiitollisuuden ja kunnioituksen osoituksena äitien pyyteettömästä työstä isänmaan hyväksi.

Suomen armeijan ylipäällikön, marsalkka C.G. Mannerheimin äitienpäivänä 10.5.1942 Suomen äideille osoitettu päiväkäsky nro 60, joka sijoitettiin valtioneuvoston päätöksellä kirkkoihin kaikkien äitien ja muiden kansalaisten nähtäväksi.
Suomen armeijan ylipäällikön, marsalkka C.G. Mannerheimin äitienpäivänä 10.5.1942 Suomen äideille osoitettu päiväkäsky nro 60, joka sijoitettiin valtioneuvoston päätöksellä kirkkoihin kaikkien äitien ja muiden kansalaisten nähtäväksi.

Äideille annettiin tunnustusta myös ansiokkaasta kasvatustyöstä ensimmäisen kerran lokakuussa 1946. Kunniamerkki myönnetään ansioista lasten ja nuorten esimerkillisenä kasvattajana, perhe-elämän ja vanhemmuuden edistäjänä sekä laajemminkin yhteisvastuullisena toisista huolehtimisen ja välittämisen turvaajana. Myös tänä koronakeväänä saa 36 ansiokasta äitiä äitienpäivän Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein (SVR M I kr), vaikka Mannerheimin Lastensuojeluliiton organisoimaa valtakunnallista äitienpäiväjuhlaa ei voidakaan järjestetää koronavirustilanteen vuoksi.

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein (SVR M I kr). Pyöreässä hopeisessa mitalissa on Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan tunnus. Risti ruusukkeineen on kullanvärinen. Nauhan väri on sininen, kuten muissakin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkeissä. Mitalia kannetaan vasemmassa rintamuksessa. Kunniakirjat toimitetaan leijonakuvioisissa kansissa.

Pohdin ihaillen, millaisia yhteisöllisiä vaikuttajia tänäkin keväänä palkitut äidit ovat. Sankariäitejä.

Sotiemme naiset –kunniamerkki
Sotiemme Naiset –merkki

Tänä vuonna Sotiemme veteraanit ry. julkaisee kaikille myytävän Sotiemme Naiset –merkin. Kotirintaman naiset tekivät mittaamattoman arvokkaan ja kunnioitettavan työn Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi.

Äideistä parhain sä oot

Humaaneista elokuvistaan tunnetun ohjaaja Klaus Härön vuonna 2005 valmistunut koskettava draamaelokuva Äideistä parhain pohjautuu Heikki Hietamiehen samannimiseen romaaniin. Se kertoo sota-aikana Suomesta Ruotsiin lähetetyn sotalapsen kipeän tarinan yhdeksänvuotiaan Eeron silmin. Elokuvan lopussa keski-ikäinen Eero kohtaa vanhan äitinsä kanssa menetysten tuskan, joka yhdistää kumpaakin. Elokuva nähdään Yle TV1:ssä äitienpäivänä 10.5.2020.

Äitien kamppailuja ja vaikeita valintoja poikkeusaikoina tarkastellessa tuntuvat meidän aikamme arkiset vastoinkäymiset pieniltä. Rauhan aikana syntyneen nykyäidin on silti tarpeetonta, ehkä epäreiluakin, verrata arjen sankaruutta tänään ja 1940-luvulla. Jokainen yrittää parhaansa niissä olosuhteissa, joissa elää. Isovanhempiemme sukupolvi venyi henkisten ja fyysisten voimavarojensa äärirajoille, ylikin. Niin teemme rakkaudesta omiin lapsiimme myös sinä ja minä, omalla tavallamme. Lainaan lauluja-lauluntekijä J. Karjalaisen vuonna 1982 Sankarit-lauluunsa kirjoittamaa armeliasta kertosäettä:

Me ollaan sankareita kaikki / kun oikein silmiin katsotaan / Me ollaan sankareita elämän / ihan jokainen

Hyvää äitienpäivää teille kaikille. Kiitos äiti.

Susanna 49v