Joulu lähestyy, joten aloitetaanpa blogi vapaamuotoisella Petteri Punakuono -mukaelmalla.
Muistat Syvärin, Kannaksen, Raatteenkin varmaan…
Ja Laatokan ja Viipurinkin harmaan…
Mutta Hanko tää – sulta usein unhoon jää?
Rohkenen väittää, että Hangon rintaman taistelut jatkosodassa kesästä 1941 saman vuoden joulukuulle ovat varsin tehokkaasti pyyhkiytyneet suomalaisten sotamuisteluista. Se on tietysti ymmärrettävääkin, olihan kyse varsin lyhyestä hetkestä vuosikausia kestäneessä sodassa.
Kaksi museota avaa kuitenkin kiehtovasti Hangon dramaattisten vuosien 1940–1941 historiaa ja muistutusta siitä, että Suomen nykyisten rajojenkin sisällä taisteltiin. Suomen eteläkärki evakuoitiin ja tyhjennettiin pikavauhtia talvisodan päätteeksi, kun rauhanehdoissa Hankoniemi annettiin Neuvostoliiton vuokra-alueeksi 30 vuoden ajaksi. Välittömästi tuon jälkeen vuokra-alueen rajalla alkoi Suomen puolella massiivinen linnoitustyö siltä varalta, että Neuvostoliitto keksisi hyökätä Hangon kautta kohti Helsinkiä – ja toki myös toisella puolella Hangon rajaa alettiin kaivaa asemia.
Varautuminen näkyy maastossa edelleen konkreettisesti. Harparskogiksi nimetyn suomalaisten puolustuslinjan bunkkerit ja panssariesteet ovat yhä näkyvissä. Yksi bunkkereista, Irmaksi nimetty, on viime vuosien aikana entisöity alkuperäiseen asuunsa. Tähän Bunkkerimuseoon on mahdollista tutustua kesäisin.
Kolmeksi vuosikymmeneksi “sovittu” vuokra-aika päättyi jo noin puolentoista vuoden kuluttua, pian jatkosodan alettua. Neuvostoliiton huolto Hankoon katkesi, kun saksalaiset saartoivat Leningradin. Neuvostoliittolaiset vetäytyivät Hangosta joulukuussa 1941.
Linnoitusketju sai lopulta olla varsin rauhassa. Muutaman kilometrin päässä etulinjassa, jonne sittemmin on rakennettu Hangon Rintamamuseo, sen sijaan jonkin verran kahakoitiin. Museo avaa laajasti taisteluja ja muutakin Hangossa tapahtunutta, ja etenkin maastossa viitoitettu kilometrin mittainen Sotapolku konkretisoi asiaa hienosti. Polku seuraa ruotsalaisen vapaaehtoispataljoonan vastuualuetta, ja polun varrella on helposti erottuvia jälkiä esimerkiksi entisistä yhteyshaudoista, teltta- ja korsukuopista sekä tulenjohtoasemista. Jotta asiat hahmottuvat kävellessä paremmin, kannattaa täältä ehdottomasti ladata kännykkään Sotapolku-vihko, joka kertoo, mitä missäkin on aikoinaan ollut. Sivulta löytyy myös lapsille sopiva tekstiversio kävelyyn.
Esimerkiksi polulla kohdassa 8 voi lukea seuraavaa:
“Nyt olet etulinjassa. Varo! Vihollisen tarkka-ampuja vaanii sinua muuntajassa, joka on vain 750 metrin päässä.”
Kuoleman kumpareella puolestaan kerrotaan, että nimensä nyppyrä on saanut siitä, että siellä kuoli taisteluiden aikana 17 sotilasta. Tieto hiljentää, vaikka kukkulan silmien alla kulkee nykyään Hangon ja Helsingin välinen vilkas maantie.
Tykistötuli rintamalinjalla oli sodan aikana molemmin puolin voimakasta, mutta linnoitustyöt takasivat rintamamiehille suhteellisen turvalliset olot etulinjaa lukuun ottamatta. Etulinjan sijaan kiivaimmat ja verisimmät taistelut käytiin sodan aikana Hangon edustan saarista.
Etulinjasta on matkaa Hangon keskustaan runsaat 20 kilometriä. Vierailu museossa ennen idylliseen Hankoon siirtymistä vetää aikuiset sopivalla tavalla mietteliäiksi – ja myös lapsille museo on erinomaisen mielekäs paikka tutustua historiaan.
Hangon rintamamuseo on kesäisin avoinna kattavasti. Marras-joulukuussa museoon pääsee tutustumaan lauantaisin klo 11–18, muina aikoina tilauksesta.