Kun talvisota alkoi syksyllä 1939, oli suomalaisilla selkeä, yhteinen päämäärä puolustaa Suomen itsenäisyyttä. Pari vuosikymmentä aiemmin oli eletty vaikeita aikoja, jolloin kansan jakautuminen kahtia oli jättänyt syvät haavat ihmisten mieleen pitkiksi ajoiksi. Sotavuosina ja jälleenrakentamisen aikana osattiin kuitenkin erilaisesta yhteiskunnallisesta taustasta tai poliittisista erimielisyyksistä huolimatta sitoutua yhteisiin tavoitteisiin, joiden avulla onnistuttiin saamaan itsenäisenä säilyneen kansakunnan elämä jatkumaan. Lujasti työtä tekemällä ja tulevaisuuteen uskoen saatiin Suomi jaloilleen ja tuleville sukupolville paremmat elinolosuhteet.
Tänä vuonna tullaan varmasti keskustelemaan paljon vuoden 1918 tapahtumista, joista käytetään monia nimiä sen mukaan, millaisesta näkökulmasta tapahtumia tarkastellaan. Olipa ajanjakso sitten sisällissota, vapaussota, kansalaissota, punakapina tai kapina, se on osa yhteistä historiaamme. Kun noista järkyttävistä tapahtumista keskustellaan, tulisi muistaa veteraanisukupolven esimerkki yhteistyöstä. Nykyajan haasteista selviämme paremmin, kun osaamme nähdä yhteiset tavoitteet, jotka vievät meitä eteenpäin. Kaikista historian tapahtumista voidaan keskustella ja oman kansan historian tunteminen auttaa määrittelemään myös jokaisen omaa identiteettiä. Kuten veteraanisukupolvi näki tulevaisuuden valoisana, on meidänkin hyvä pitää mielessä pyrkimys rakentavaan yhteistoimintaan tulevien sukupolvien hyväksi.
Seija Niinistö-Samela