Tammenlehvän Perinneliitto ja Kaatuneiden Muistosäätiö tarjosivat Helsingin lukioille mahdollisuuden opintomatkaan Raatteen tielle. Intensiivisen neljän päivän opintomatkan tarkoitus oli talvi- ja jatkosotaan johtaneiden tekijöiden sekä sodan vaiheiden tutkiminen. Matkalla tutustuttiin moniin tärkeisiin taistelupaikkoihin, museoihin, näyttelyihin sekä muistomerkkeihin. Myös sotien aikaisten asukkaiden ja sotilaiden elämää ja kohtaloa tutkittiin.
Nelisenkymmentä opiskelijaa Kallion ja Mäkelänrinteen lukioista, sekä meiltä Torkkelista (Helsingin kuvataidelukiosta) lähti elokuun ja syyskuun taitteessa historian opintomatkalle Raatteen tielle.
Neljän päivän aikana matkustimme bussilla Suomussalmella, Kuhmossa ja Ilomantsissa, paikoissa, joissa torjuttiin Neuvostoliiton hyökkäykset toisen maailmansodan vuosina 1939-40. Bussimatkalla siirtyessämme paikasta toiseen ryhmällemme kerrottiin ympäröivästä alueesta ja sotien tapahtumista. Pysähtymiskohteena oli esimerkiksi Lehtovaaran muistomerkki, jonka laatassa lukee: “Tällä paikalla ammuttiin talvisodan ensimmäiset laukaukset 30.11.1939. Korpisoturiaseveljet.” Toinen kiinnostava kohde oli Alassalmen muistomerkki Piispajärvellä.
Tutustuimme moniin entisöityihin ja uudelleen rakennettuihin puolustusasemiin. Kävimme muun muassa taisteluhaudoissa ja saimme käsityksen niiden rakennustavasta ja havainnollisen esimerkin siitä, miten niiden sijainnin valitseminen auttoi puolustuksessa hyökkääjää vastaan.
Vierailimme myös muiden sota-aikaisten rakennusten luona tutkimassa ja kuuntelemassa paikan merkityksestä sota-aikana. Vaikuttava kohde oli esimerkiksi rajakenraali Erkki Raappanan maja Parppeinvaaralla.
Retken keskeinen painopistealue oli puna-armeijan hyökkäysoperaatio Suomussalmelle, jonka miehittämisen jälkeen puna-armeijan oli määrä jatkaa hyökkäystä kohti Oulua ja lopulta katkaista Suomi kahtia miehitystä varten. Kävimme alueilla, jossa neuvostojoukot ylittivät rajan ja taistelupaikoilla, joissa suomalaiset yrittivät ja lopulta onnistuivat torjumaan hyökkäyksen. Suuri osa retken sisällöstä pyöri kyseisen hyökkäyksen ympärillä. Tärkeimpinä taistelupaikkoina esiteltiin Suomussalmen kirkonkylän ja siitä pohjoiseen sijoittuneet taistelut, esimerkiksi Kiantajärven etelärannan taistelu, joka pysäytti neuvostoliittolaisten hyökkäykset ja joka oli sodan käännekohta.
Raatteentie oli yksi näistä kohteista, joista puna-armeija vyöryi Suomeen. Paikalla ryhmällemme kerrottiin, miten Neuvostoliiton divisioonat marssivat ja miehittivät alueen.
Suomalaisten suunnitelmana ja tarkoituksena oli katkaista neuvostojoukkojen huoltoyhteydet rajan taakse ja eristää sekä tuhota syntyneet motit. Suomalaisten kannalta taistelut olivat lopulta menestyksekkäitä ja loivat osaltaan talvisodan legendaa.
Keskustelimme myös paikan asukkaiden kohtaloista ja siitä, miten Neuvostoliiton työleireille vietyjen suomalaisten kävi. Kävimme katsomassa Raatteentiellä sijaitsevaa rajavyöhykettä sekä sota-ajan rajavartioasemaa.
Selvemmän käsityksen sodan kulusta ja asetelmista sai myös talvisotateemaisissa näyttelyissä ja museoissa, joissa varsinkin opastettujen kierrosten aikana asiat jäivät hyvin mieleen. Museokäynneillä katsoimme myös lyhyitä dokumentteja, jotka antoivat uusia näkökulmia Suomen silloiseen tilanteeseen. Museoissa saimme mahdollisuuden tutkia sodan aikaista suomalaisen ja neuvostoarmeijan kalustoa pienesineistä panssarivaunuihin. Mieleen jäi varsinkin Raatteen portin talvisotamuseossa näytillä oleva neuvostoliittolainen Shvetsov-hävittäjän moottori.
Matka oli talvi- ja jatkosotateemainen, mutta painotus oli selvästi enemmän talvisodassa. Jatkosodastakin kerrottiin esimerkiksi Suomen puolustusvaiheen taktiikoita ja puolustusasemia, joilla vierailimme varsinkin opintomatkan loppupuolella.
Lähes kaikkiin vierailemiimme paikkoihin liittyi myös yksittäisiä ja henkilökohtaisia tarinoita, joiden avulla saattoi muodostaa kuvan talvisodan tapahtumista yksittäisten ihmisten kannalta. Ne auttoivat hahmottamaan, miltä mahtoi rintamalla viikkoja ja kuukausia viettäneiden ihmisten arki tuntua. Näiden tarinoiden ansiosta nyt 2020-luvullakin voi ymmärtää, että 80 vuoden takaiset asiat olivat totta, eivätkä pelkkää legendaa. Historian kirjoista luetut tarinat muuttuivat retkellä kouriintuntuvaksi todellisuudeksi. Mielenkiintoa lisäsivät tiedot siitä, millaista ihmisten arki oli ennen sotaa ja sen jälkeen.
Henrikki Hyvärinen
Helsingin kuvataidelukio