Jatkosodan aikana Neuvostoliitto suoritti Suomen alueelle yli yli 2500 pommituslentoa. Yli 900 siviilin lasketaan kuolleen ja lähemmäs kolmentuhannen haavoittuneen, mutta suomalaisten talvisodasta huomattavasti kehittynyt ilmatorjunta ehkäisi osaltaan merkittävästi tuhoja.
Valtava pommitusmäärä herätti tietenkin Suomessa katkeruutta mutta aiheutti siis määräänsä verrattuna jopa yllättävän vähän siviiliuhreja. Yksi syy lienee se, että kovin usein pommeja pudoteltiin minne sattui, kuten esimerkiksi Nakkilan pikkuiseen Järvikylään – ilmeisesti pommittajat luulivat tähtäävänsä Porin lentokenttää mutta erehtyivät utuisena iltana luulemaan peltoja kiitoradoiksi.
Erehdyksestä lienee ollut kyse myös Perniössä maaseutuvaltaisessa kunnassa, joka nykyään kuuluu Salon kaupunkiin. Jatkosodan alkupuolella perniöläinen Kauko Ihanaranta oli monen ikätoverinsa tavoin liittynyt sotilaspoikiin 12 vuotta täytettyään. Tehtävinä oli muuan muassa sankarivainajien kunniavartiossa seisomista mutta myös esimerkiksi sotavankien kuljetusta. Ampumistakin harjoiteltiin.
Perniöön osuneiden pommitusten aikana Ihanaranta oli pellolla harventamassa sokerijuurikkaita. Hän kuuli ja näki lentokoneiden saapuvan – idästä. Oli siis pääteltävissä, että “ryssän koneista” on kyse. Ensin pommisatsi sujahti naapuritilan pellolle, sitten sille, jolla Iharanta oli hommissa.
Näin hän kertasi yhä tuoreena muistissa ollutta tapahtumaa yli 70 vuotta myöhemmin Tuohitun tahti -kirjassa.
“Pommit näkyivät, kun ne irtosivat koneista, mutta sitten häipyivät näkyvistä, kun putoamisnopeus kiihtyi. Seuraavaksi näkyi, kun maa pöllähti.”
“Ne menivät maan sisään, ties kuinka syvälle. Ja siellä ovat vieläkin. Viisi reikää vaan nähtiin. Pääteltiin, että ne olivat palopommeja, joitten sytyttimet oli herkistetty kovarakenteista kaupunkikohdetta varten. Sen takia eivät räjähtäneet. Kai ne oli Saloon tai Turkuun tarkoitettu.”
Ilmeisesti räjähdyksiltä pelasti sama seikka, joka riivaa usein rakennuksia Salon seudulla: Alue on vanhaa merenpohjaa, jonka sinisaveen uppoaa esimerkiksi asuntojen rakennusvaiheessa kymmeniä metriä paalutusta. Ihanarannan lähelle tullut pommilasti putosi vieläpä alueelle, jossa on saven lisäksi erityisen pehmeitä lähteensilmiä.
Perniön Tuohitun kylä, jossa pommitus tapahtui, on saanut ensimmäiset uudisasukkaansa jo 1200-luvun lopulla. Ei siis olisi ihme, jos tulevaisuuden arkeologit joskus jalkautuisivat paikalle. Pommien syvyyteen tuskin kukaan tulee koskaan kaivamaan.
Teksti ja kuva: Pekka Mäntylä
Lähde: Tuohitun tahti -kirja (Kauko Mäntylä, 2016)