Hyvää helmikuun alkua. Tämä juhlavuoden blogisarjan toinen osa käsittelee taidetta sodan aikana. Saimme mielenkiintoista ja syvästi asiantuntevaa tietoa aiheesta Ateneumin johtajalta, Susanna Petterssonilta. Kiitos tästä hienosta mahdollisuudesta Susannalle!
Ateneumin johtaja Susanna Pettersson
Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen
Elämisen vimmaa ja toivoa
”Toisin kuin voisi kuvitella, sota-aika ei ollut mitenkään pysähtynyt ajanjakso taiteessa. Eivätkä kaikki aiheet suinkaan käsitelleet sotaa. Suomalaista taidetta ja mielenmaisemaa on aina leimannut mieletön selviytymisen vimma”, kertoo Ateneumin taidemuseon johtaja Susanna Pettersson.
”Sodan vuosina ihmisellä oli voimakas halu tarrautua elämään. Vaikeat ajat toivat mukaan ilmaisuvoimaa, jossa etsittiin kaikkea kaunista ja värikästä. Maalaustaiteessa kuvattiin paljon esimerkiksi värikkäitä hedelmä- ja kukka-asetelmia”, kertoo Pettersson.
Birger Carlstedt: Asetelma (1941).
Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo.
Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis.
Omakuvat olivat aikansa selfieitä. Vasemmalla Ernst Mether-Borgströmin
omakuva Keltainen kukka kädessä (1943).
Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Henri Tuomi.
”Myös harlekiini-hahmot olivat suosittuja. Harlekiini-hahmon kautta taiteilija otti roolin ja haki etäisyyttä vallalla oleviin asioihin. Sekä toisaalta pelastautui naamion taakse”, Pettersson jatkaa.
Teokset ovat esillä Suomen taiteen tarina -näyttelyssä Ateneumissa
”Sotavuosina puutetta oli kaikesta, myös taidetarvikkeista. Maalauskankaiden koko pienentyi ja maalauksissa on toisinaan nähtävissä saumoja, kun kankaita on ommeltu yhteen”.
Mielenkiintoista on, että kansallista taidetta ostettiin paljon sodan aikana.
”Taidetta pidettiin kaiken katoavan keskellä hyvänä sijoituskohteena”, Pettersson kertoo.
Taide Suomen jälleenrakennuksessa
Sodan jälkeisessä Suomessa eri taiteilijapiireissä valmistettiin paljon monumentaalimuotokuvia ja muistomerkkejä. Niillä jälleenrakennettiin kansallista itsetuntoa ja Suomen nousua.
”Yksi suomalaisen taiteen eteenpäin vievä voima on ollut usko tulevaan”, Pettersson sanoo.
Marsalkka C. G. E. Mannerheimin ratsastajapatsas.
Kuvanveistäjä Aimo Tukiainen.
Kuva: Constantin Grünberg, Helsingin kaupunginmuseo.
Taiteen siemenet 2017
Maailmassa eletään taas hyvin epävakaata aikaa. Suurvaltojen voimapolitiikka pelottaa kaikkia.
Kun maailma näyttäytyy sekavana ja kaoottisena, taide voi selkiyttää sitä. Taide lohduttaa meitä ja antaa toivoa ja uskoa paremmasta. Ala-asteen piirustuksen opettajan Soili kertoi meille taidekasvatuksesta kouluissa.
Soilin johdolla kuudesluokkalaiset ovat tehneet upeita geometrisia piirustuksia, hahmottaneet kaksi- ja kolmiulotteisuutta, tehneet maataidetta metsässä, tutustuneet eri tekniikoihin, taiteilijoihin Suomessa ja ulkomailla sekä tehneet retkiä kaupungin taidenäyttelyihin. Tunneilla on versioitu mm. da Vincin, Warholin, Saint Phallen ja Kusaman töitä. Suomi 100-juhlavuonna tutustutaan toki myös suomalaiseen taiteeseen.
”Pyrin opetuksessa huomioimaan lasten oman kuvamaailman ja kannustamaan tekemisen iloon. Oppilailla on tosi hienoja oivalluksia ja valmiista työstä tulee Minä pystyn -tunne”, Soili kertoo.
Erilaisia versioita ympyrästä
Uskomme, että suomalaisen taiteen tekemisen taustalla tulee aina säilymään Petterssoninkin kuvailema luomisen vimma sekä usko tulevaan. Mennään siis rohkeasti eteenpäin!
Taiteellisin ajatuksin,
Laura ja Satu
Ps. Suosittelemme lämpimästi visiittiä Ateneumin Suomen taiteen tarina -näyttelyssä. ateneum.fi.