Loistavaa lokakuuta, lukijat!

Lokakuun arvomme on oikeudenmukaisuus, jota nykypäivänä voisi kutsua myös reiluudeksi.

Elämä ei ole koskaan kaikilta osin oikeudenmukaista, tasa-arvoista eikä reilua. Toinen saa enemmän, toinen jää ilman. Yksi murehtii rikkinäistä kenkää, toinen puuttuvaa jalkaa.

Hyväosaiset eivät ymmärrä huono-osaisia. Huono-osaiset eivät ymmärrä hyväosaisia. Uskonnot riitelevät keskenään. Politiikka, kansallisuudet ja sukupuolet puhuttavat.

Silti:
Pyrkimys elää näiden arvojen mukaisesti on kaiken elinehto.

”Uskon että maailmankaikkeus pyrkii lopulta aina tasapainoon. Jos ihminen kohtaa ansiotta epäreiluutta tai epäoikeudenmukaisuutta, jossain kohtaa elämä korjaa kurssia ja ihminen saa kokea oikeudenmukaisuuden ja reiluuden sen suuremmassa mitassa. Samoin, jos ihminen on epäreilu tai epäoikeudenmukainen muille, elämä palauttaa tälle kaiken lahjomattomana. Tiedän hyvin, että ajatus on naiivi, mutta omalla kohdallani näin on kuitenkin aina käynyt, niin hyvässä kuin pahassakin. ” Laura miettii.

Talvi- ja jatkosota olivat paitsi raskasta myös arvokasta aikaa omalle kansakunnallemme. Suomalaiset tulivat lähemmäksi toisiaan kuin ehkä koskaan aiemmin ennen sotia tai niiden jälkeen. Suomen etu meni ihmisten omien etujen edelle. Suomi säilytti itsenäisyytensä yhteisen päämäärän takia, yhdessä rivissä taistellen.

Sodassa oikeudenmukaisuudesta kertoi kaikenlainen toisten auttaminen ja tukeminen yhteiskuntaluokasta, sukupuolesta ja uskonnosta riippumatta. Tehtiin talkoilla, autettiin naapuria, pidettiin huolta.  Oltiin reiluja toisille.

Rintamalla tasavertaisuus toteutui sotilasarvosta huolimatta. Komppaniassa syötiin samaa laihaa soppaa, olipa päällikkö tai sotamies. Pelot pelättiin ja taistelut taisteltiin rintarinnan. Kaatuneita surtiin yhdessä. Vainajat tuotiin matkojen takaa isänmaan multiin siviilisäädystä riippumatta.

Jokainen suomalainen oli Suomelle arvokas.

Nyt rauhan aikana meillä on vapaus. Vapaus valita mielipiteemme ja ajatuksemme, olemisemme tapa. Toimimmeko aina oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja reiluutta kunnioittaen? Toimimmeko arjessa veteraanien veljeyden ja sota-ajan yhdessä selviämisen hengessä vai ajattelemme liian usein ensin itseämme?

Meidän pitäisi myös pystyä katsoa tulevaan ja miettiä, miten tekomme vaikuttavat ympäristöön ja tuleviin sukupolviin. Millaisen perinnön jätämme.

”Aina ei ole helppoa olla reilu. Olen itsekin ollut ilkeä ja arvottanut toista ihmistä epäoikeudenmukaisesti. Olen tuhlannut luonnonvaroja itsekkäästi. Nämä hävettävät jälkikäteen. Olen kuitenkin useasti myös kannustanut muita ja rakentanut hyvää. Yritän PYRKIÄ oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon ja reiluuteen, vaikken siinä aina onnistukaan. Uskon, että hyvät pyrkimykset muuttuvat hyviksi teoiksi.”, tuumii Satu.

Suomessa asiat ovat hyvin. Meillä on onni saada oppia menneiltä sukupolvilta – ja onni oppia tulevilta.

Haagan Kylätien päiväkodin 5-vuotiaat Reilukerholaiset miettivät, mitä tarkoittaa reiluus? Millainen on reilu kaveri?

Muokkasimme lasten hienoista ajatuksista TO DO NOT ja TO DO-listan aikuisille:

Älä:

Vaan:

Näitä yksinkertaisia neuvoja noudattamalla voimme päästä askeleen lähemmäksi sota-ajan arvoja. Ja jos lapset osaavat ne, niin kyllähän me aikuisetkin, vai mitä?

Koska jokainen suomalainen on Suomelle arvokas!

Laura ja Satu