Tähän aikaan vuodesta monelle sodan kokeneelle nousee varmasti mieleen Helsingin pommitukset helmikuussa 1944, jolloin massiiviset pommitukset moukaroivat pääkaupunkia 6.2.-7.2., 16.-17.2. ja 26.-27.2. Hyökkäysten tarkoituksena oli murtaa suomalaisten puolustustahto ja pakottaa heidät rauhaan. Pommituksissa menehtyi yhteensä 146 ihmistä, haavoittuneita oli yli 300 ja noin 100 rakennusta tuhoutui.
Ankarista hyökkäyksistä huolimatta Helsingin ilmatorjunta onnistui puolustamaan kaupunkia suuremmilta tuhoilta. Koulutettujen ilmatorjuntajoukkojen päättäväisyys, tinkimätön yhteistyö ja taitava ilmapuolustuksen organisointi pelastivat Helsingin. Lisäksi suomalaisilla oli apuna hyvä kalusto ja taitava radiotiedustelu, jotka tehostivat ilmatorjunnan toimintakykyä.
Olen kuullut tarinoita siitä, kuinka ilmatorjuntajoukot uurastivat välillä jopa puoli vuorokautta ilman lepotaukoa. Palokunnilla oli myös täysi työ pyrkiä rajoittamaan lukuisia kaupungilla syttyneitä tulipaloja, aikaa ei ollut palojen sammuttamiseen. Hämeenlinnan lähellä asuneille aikalaisille on jäänyt muisto öisestä valon kajosta, joka näkyi taivaanrannassa Helsingin suurpommitusten aikana.
Pääkaupunkiseudulla on useita paikkoja, jotka liittyvät Helsingin sodanaikaiseen ilmapuolustukseen. Monissa Helsingin keskustan rakennuksissa on pomminsirpaleiden jättämiä jälkiä. Suurpommituksista muistuttavat myös monet historialliset dokumentit, jotka kertovat kansasta, jota ei pakotettu rauhaan eikä sen puolustustahtoa nujerrettu.
Seija Niinistö-Samela