Itsenäisyys on ihmisen perusoikeuksia.
Nuoremmista sukupolvista kuulostaa itsestään selvältä. Olemmehan saaneet syntyä itsenäiseen, vapaaseen Suomeen. Ja tottua lahjoihin ja joulupukkiin ja rauhallisiin jouluihin perheidemme parissa.
Seuratessamme uutisten välityksellä maailman tapahtumia, on syytä kuitenkin muistaa oman maamme historia.
Vapauden riistoja ja itsenäisyyden menetyksiä tapahtuu kokoajan, niin yksilöiden kuin valtioiden tasolla. Jatkuvasti käydään sotia siitä kuka saa määrätä muita. Sorretaan pienempiä ja heikoimpia tai tukahdutetaan itsenäistymispyrkimykset.
Itsenäisyys ja sen säilyttäminen on tärkeä osa ihmisten ja valtioiden identiteettiä. Itsenäisyys on kaiken uuden ja kehityksen mahdollistaja. Jos joudumme tekemään aina niin kuin muut haluavat tai käskevät, meistä ei voi koskaan tulla sitä mitä oikeasti olemme.
Vuoden viimeiseen blogiin saimme nuoren helsinkiläisen neidon Liinan kirjoittaman itsenäisyyspäivä -kiitoksen isoisovanhemmilleen.
Liinan sanoihin on helppo yhtyä.
Kiitoksemme kaikille elossa oleville sotaveteraanaille, lotille ja Suomea puolustaneille. Kiitokset heille, joista tämä aika on jättänyt. – Olisittepa näkemässä tämän jättämänne perinnön!
Perintö on isompi kuin ehkä silloin sodan keskellä tulitte ajatelleeksi. Kaikki tämä jatkumo, joka kasvaa korkoa sukupolvesta toiseen, vuodesta toiseen. Ensin teidän omat lapsenne, sitten lastenne lapset, lastenlastenlapset ja pian jo neljäs sotiemme jälkeinen sukupolvi. Tämä maa. Nämä saavutukset. Kiitos.
Kiitos kaikille lukijoillemme. Jatkamme ensivuonna itsenäisyyden, veteraanien arvojen pohtimista ja niiden näkymistä nykyarjessa.
Olemme kirjoittajina iloisia, että saamme olla työmme kautta mukana veteraanien arvojen eteenpäin viemisessä. Vuoden 2019 ensimmäinen blogi-kirjoitus ilmestyy 6.1.
Siihen asti kaikkea hyvää ja ihanaa joulunaikaa kaikille!
Laura ja Satu