Moni keväällä koulunsa päättänyt nuori on uuden elämäntilanteen edessä: mistä löytyy syksyksi työtä tai opiskelupaikka? Asuntokin pitäisi löytää. Vaikka yhteiskunnan turvaverkot ovat avuksi, voi moni tuntea itsensä yksinäiseksi. Nykyinen yksilöllisyyden korostaminen saa monen ajattelemaan, että täytyy pärjätä yksin.
Heti sotavuosien jälkeen monen suomalaisen nuoren mieltä askarrutti epävarma tulevaisuus. Asunnoista oli pulaa ja moni oli sodan aikana menettänyt läheisensä. Sotakokemukset olivat jääneet lähtemättömästi rintamalta palanneiden mieleen.
Sodanaikainen samaan hiileen puhaltaminen näkyi rauhan ajan arjessa. Nykytermein sanottuna veteraanisukupolven toimintaa leimasi yhteisöllisyys, joka näkyi jälleenrakentamisen aikana yhteisenä ponnistuksena selvitä suurista sotakorvauksista ja työnä paremman tulevaisuuden rakentamiseksi arjen niukoissa olosuhteissa. Tavarapula oli huutava, ja suurten sotakorvausten maksaminen hidasti useiden vuosien ajan suomalaisten elintason nousua. Niiden maksamisella oli kuitenkin myönteinen vaikutus Suomen kuvaan maailmalla. Vaikka aineellista hyvää oli vähän, oli nuorilla mahdollisuus tehdä oma osuutensa ja velvollisuutensa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Veteraanisukupolven edustajilla on paljon niin sanottua hiljaista tietoa, joka varmasti auttaisi nykynuoriakin paremmin selviämään elämän haasteista. Suomea jälleenrakentaneiden ihmisten selviytymistarinat voivat tuoda tulevaisuuden uskon lisäksi meille myös esimerkin yhdessä tekemisestä ja toisista välittämisestä.
Seija Niinistö-Samela