Tämä on Sotiemme Veteraanit ja Tammenlehvän Perinneliitto ry:n juhlavuoden blogi.
Kuva: Emma Suominen
Blogia kirjoittavat Laura Pennanen, 45-vuotias helsinkiläinen kolmen tytön äiti ja yrittäjä, joka on aina ollut kiinnostunut maanpuolustusasioista ja kuuluu vapaaehtoisena Sotilaskotiliittoon.
“Arvostan Suomea ja olen kuullut sodista isovanhempieni kautta. Haluan viedä Suomea eteenpäin.”
Ja Satu Kanervo, Karjalan evakon tytär ja pappisperheen kasvatti, 41-vuotias helsinkiläinen yhden pojan ja kahden tytön äiti.
”Minun Suomeni on reilu, rohkea ja rakas. Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että se on myös tasa-arvoinen, luontoa kunnioittava ja tulevaisuuteen luottava.”
Tämä Sotiemme Veteraanien kunniaksi julkaistava blogi ilmestyy kerran kuukaudessa Suomi100-juhlavuoden ajan.
Itsenäinen Suomi on pian 100-vuotias ja vapaudestamme taistelleet Sotiemme Veteraanit varsin iäkkäitä. Blogin sisältö pohjaa Sotiemme Veteraanien arvoihin ja niiden eteenpäin viemiseen tuleville sukupolville.
Emme erityisesti halua painottaa käytyjä sotia, vaikka ne ovatkin itsenäisyyteemme hinta – vaan niitä henkisiä arvoja, jotka saamme Sotiemme Veteraaneilta. Samat arvot, joilla Suomi selvisi sodissa ja säilytti itsenäisyytensä, pätevät tänäkin päivänä, ihan arkielämässä.
Tervetuloa viemään näitä arvoja eteenpäin!
Pariskunta vuonna 1942
Mitä on nykypäivän rohkeus?
Ensimmäinen arvomme on uhrautuvaisuus, arkikielellä rohkeus. Miten se ilmenee nykypäivänä?
Sodassa uhrautuminen isänmaan puolesta ja epäitsekkäästi toimiminen pelastivat maamme itsenäisyyden. Kaikessa tekemisessä oli kirjoittamaton sääntö, että toisia autetaan, ollaan rohkeita ja pidetään kiinni yhteisestä Suomesta, yhdessä.
Onko sadan vuoden itsenäisyys ja sen aikana saavuttu hyvinvointi tehnyt meistä ylimielisiä ja ajattelemattomia oman edun tavoittelijoita? Vai vieläkö yhteiskunnassa elää rohkeus?
Näin asiaa pohtii Marja 72 v.:
“Ihmiset ovat nykyisin jotenkin käpertyneempiä itseensä. Oman edun tavoittelu tuntuu lisääntyneen. Toivoisin, että ihmiset muistaisivat vielä empatian ja sen, että toista voi auttaa, vaikka itse jäisi ilman. Jos tuolla kaduilla kulkiessa huomaa, että toisella on huoli, voisi aktiivisemmin puuttua. Huomioida ympäristöä ja olla valmiina auttamaan, jos vaikka näkee eksyneen lapsen tai tuupertuneen ihmisen. Myös liikenteessä tarvittaisiin lisää joustavuutta. Haluaisin, että Suomi on maa, jossa kaikista pidetään huolta. Kannustettaisiin toinen toisiamme.”
Onko nykyään niin, että ihminen vasta pakon edessä uhrautuu toisen puolesta ja vasta silloin suostuu puhaltamaan yhteen hiileen? Me uskallamme hypätä benji-hypyn, mutta uskallammeko puolustaa kiusattua kaveria julkisesti?
Mitä suomalaiset lapset miettivät Sotiemme Veteraanien arvoista: rohkeudesta ja uhrautumisesta toisen puolesta?
“Kun näkee, että jotain kiusataan, menee sanomaan, että Näpit irti mun kaverista! ja jos se ei ole tuttu tyyppi, niin voi sanoa Näpit irti mun uudesta kaverista! Kaikki pitää ottaa leikkiin mukaan. Jos joku seisoo yksin, pitää kysyä, että tuutko mukaan. Ja peliin pitää ottaa kanssa mukaan, vaikka ei olisi yhtä hyviä kuin itse. Rohkeus tuntuu siltä kuin muskelit kasvaisivat.”
– Urho 7 v.
“On rohkeaa tehdä sellaista mikä vähän pelottaa. Eilen olin rohkea, kun olin yksin kotona hetken aikaa. Jos ei uskalla itse, voi tehdä tiimiin. Yhdessä on helpompi olla rohkea. Ja jos ei tunne toista, voi kysyä mikä sun nimi on ja ootko mun kaveri. Sain uuden kaverin IKEASSA. Kysyin, että onko sun nimi Anna ja sen nimi oli Inna ja sitten sanoin, leikitäänkö yhdessä. Rohkeus tuntuu upealta.”
– Ruut 6 v.
“Uskallan puolustaa kaveria, jos sitä kiusataan. Kerran mulla oli ekalla luokalla nukke mukana koulussa. Yks poika sanoi mulle, että mä rikon sun nuken. Meidän luokkalainen Tomi tuli pitämään mun puolia ja sano pojalle, että: Et riko, tai mä rikon sut. Se puolusti mua rohkeasti. Mutta sitä mietin, että mitä jos ei uskalla puolustaa toista? Jos muut on isompia?”
– Liina 10 v.
Nykyään ilmassa on paljon epävarmuutta tulevaisuudesta. Suomi ei ole valmis. Jatketaan Sotiemme Veteraanien arvojen mukaan. Uhrautuminen toisten ja yhteisen asian puolesta sekä kansalaisrohkeus pelastavat Suomen nyt ja tulevaisuudessa.
Miten nämä arvot kuuluvat Sinun arkeesi?