Arvoisat lukijamme,
heinäkuun aiheenamme on isänmaamme upeus! Suomessa on niin paljon hyvää ja kaunista, ettei kaikki mitenkään voi tulla kerrotuksi ja näytetyksi yhdessä blogissa. On lukematon määrä upeita, elämänmakuisia kuvia ja tarinoita, tunteita ja ihmisiä, taitoa ja tekoja. Yritämme kesän kunniaksi välittää edes osan siitä.
Kesäillan valssi
Valitsimme sanoittajaksemme Oskar Merikannon säveltämän Kesäillan valssin. Siinä on paljon sitä totuutta, herkkyyttä ja voimaa, mitä Suomi ja suomalaiset luonnostaan ja sielustaan ovat. Kuviksi valitsimme kesän kuvia historiastamme ja nykypäivästämme. Ole hyvä, Suomi ennen ja nyt!
Oskar Merikannon Kesäillan valssi ilmestyi nykyisessä muodossaan vuonna 1895 nimellä I sommarkväll. Suomenkielisen nimensä se sai vasta myöhemmin.
Ensimmäisen lauletun levytyksen valssista teki tamperelainen Nekalan tyttökuoro vuonna 1950. Laulun sanat kirjoitti kuoron johtaja, opettaja Antti Jussila
Nekalan tyttökuoron esityksen Kesäillan valssista voit kuunnella tästä:
https://www.youtube.com/watch?v=j5uXPBBLMAE&list=RDj5uXPBBLMAE&index=1
Oi lennä, lennä pääskynen tuo riemu rintaan ihmisten.
Ja kanna tuuli kaipauksein iltapilvellein.
Oi paista päivä lämpöinen suo lahjojas maan lapsillen.
Yö tumma soita tuuditellen päivä unehen.
Katse kun sammuupi auringon, kaipuu jää jälkeensä lohduton.
Kasteessa nurmikko kimmeltää, leinikon lehdelle kyynel jää.
Kuusiston helmassa helkähtää, rastasten lauluja tervehtää.
Paistetta päivän mi kiiruhtaa, levolle metsien, merten taa.
Pääsky sirkkunen olla soisin, pilven myötä karkeloisin.
Yli vuorien alitse auringon, taivaan rantojen taa.
Iltahämy maita varjoo, satakieli vaikenee.
Metsä, maa levon saa, tuuli uinahtaa.
Matkamiehen askel sammuu suviöisen sumun taa.
Oksallansa, lintu rauhan saa.
Minne kulki mistä lähti, minne asti ennättää?
Kuka ties, matkamien puolitiehen jää.
Taivahalla iltatähti anna suunta, näytä tie,
mistä polku matkamiehen vie.
Kuulen iltakellon yli niityn, pellon.
Ääni kauas kantaa, sinivettä rantaa.
Elo parhain halvin, kuni kaiku malmin.
Täällä hetken helkkää, mitä jälkeen jää?
Ilo sentään olla suvivainiolla.
Kesäpääskyn lailla huolta, tuskaa vailla.
Punertaissa päivän, alla pilven häivän, hämyn langetessa,
yö kun ennättää.
Oi lennä, lennä pääskynen.
tuo riemu rintaan ihmisten.
Ja kanna tuuli kaipauksen iltapilvellein!
Oikein hyvää ja rauhallista kesää kaikille. Elokuussa tavataan taas!
Suomi on kaunis maa, kiitos veteraaneille vapaudesta.
Laura ja Satu