Maaliskuun blogissa minun oli tarkoitus vierailla Lahdessa 80-vuotiaan isäni luona. Hän on syntynyt Lahdessa välirauhan aikana vuonna 1941. Aioin tehdä jutun sodanaikaisesta sairaalasta, joka toimii nykyisin asuinrakennuksena, mutta koronan takia jouduin muuttamaan suunnitelmaa.
Mietin mitä muuta voisin löytää, ehkä tästä ihan läheltä.
Muutimme pari viikkoa sitten perheeni kanssa takaisin Etu-Töölöön. Lähdimme täältä pienenä perheenä, kun esikoisemme Lea syntyi vuonna 2003, ja tulimme nyt takaisin kolmen ihanan tyttären kanssa nyt kun Lea täytti 18 vuotta.
Aloin siis selvittää kotikulmien sodanaikaisia tapahtumia, mutta Kansallisarkistokin on nyt suljettu – koronan takia niinikään. Löysin onneksi tätä puutetta korvaamaan talvisodasta kertovan verkkonäyttelyn HELSINKI 30.XI.1939 –13.III.1940.
http://vesta.narc.fi/helsinki39-40/index.html
Verkkonäyttelyssä voi virtuaalisesti kulkea Helsingin kartalla vuonna 1937 ja päästä sen kautta tutkimaan Kansallisarkiston asiakirjoja. Näkökulma on väestönsuojelussa ja siviilien kohtaamissa haasteissa, ja se pyrkii tuomaan esiin aiemmin vähäisessä käytössä olleita asiakirjalähteitä. Materiaalia on peräisin sekä sodanaikaisilta sensuuriviranomaisilta että järjestystä valvovilta tahoilta.
Näyttelystä löydän oman elämäni varrelta tuttuja osoitteita ja päätän lähteä nuorimman tyttäreni kanssa kuvaamaan siinä mainittuja paikkoja nykyisellään.
Runeberginkatu 30
Tässä olen seisonut usein bussipysäkillä ja tässä samaisessa osoitteessa on asunut rakas nuoruudenystäväni.
SA-kuva samasta paikasta talvisodan aikana:
Puuhaloilla sirpaleilta suojattu sisäänkäynti Lars Sonckin korttelissa Etu-Töölössä.
Arkkitehtinsä mukaan nimensä saanut Sonckin kortteli rajautuu neljään katuun. Se on Suomessa harvinainen suurkortteli, jossa on läpikuljettava avopiha. Sodan aikana korttelin Runeberginkatu 30:ssa sijaitseva sisäänkäynti oli suojattu pommituksissa lentäviltä sirpaleilta puuhaloin.
Talvisodan aikana Helsinkiä pommitettiin yhdeksään otteeseen. Helsingin pommituksissa kuoli 97 henkeä ja vakavasti loukkaantui 38 – suurin osa ensimmäisenä sotapäivänä 30. marraskuuta 1939. Se oli ensimmäinen kerta Espanjan sisällissodan jälkeen, kun Euroopan siviiliväestöön kohdistettiin ilma-iskuja.
Jatkamme matkaa.
Apollonkatu 11
Sota-aikana siviilienkin piti ottaa haltuun uudenlaisia taitoja – ja myös mielialan ylläpitäminen vaati työtä ja toimenpiteitä. Jokainen 16–60-vuotias oli väestönsuojeluvelvollinen, jotta sammutus-, raivaus-, ensiapu- ja huoltotöihin saatiin työvoimaa. Kaupunki oli jaettu 19:ään väestönsuojelulohkoon, ja lohkojen talot edelleen asukkaiden muodostamiin talosuojeluryhmiin.
Helsingin väestönsuojelukeskuksen dokumenteista näkyy, että Temppeliaukion lohkolla (johon Apollonkatukin kuului) harjaannuttiin muun muassa tekohengityksen antamiseen ja haavansidontaan sekä valmistettiin paperipatjoja . Mielialaa puolestaan nostatettiin pallopeliharjoituksin, runonlausunnalla, yhteislauluin ja oopperalaulantaa kuuntelemalla.
Lähde: Kansallisarkisto (Sörnäinen). Helsingin väestönsuojelukeskus. Temppeliaukion lohko. T 13012.
Temppeliaukion mäki
Helmikuinen viima painaa vastaan, ja meiltä molemmilta, äidiltä ja tyttäreltä, valuu vettä silmistä, kun nousemme Temppeliaukion tuulisille kalliolle.
Sodalta eivät lapsetkaan Helsingissä säästyneet. Lapsia lähetettiin maaseudulle ja Ruotsiin turvaan, mutta kaikille se ei ollut mahdollista, vaan kaupunkiin jäi lapsia sodan jalkoihin. Paine lasten evakuoimiseksi kasvoi, ja mahdollisiin pakkosiirtoihin valmistauduttiin luetteloimalla kaikki kaupunkiin jääneet alle 14-vuotiaat lapset. Helsinkiin jäämiseen tuli olla painava syy, esimerkiksi krooninen sairaus.
Kuva ilmoituksesta lehdessä
Lähde: Kansallisarkisto (Sörnäinen). Helsingin väestönsuojelukeskus. Temppeliaukion lohko. T 13012.
Luettelo v. 1925 jälkeen ja ennen v. 1939 syntyneistä lapsista, jotka eivät 15/3 mennessä ole vapaaehtoisesti matkustaneet kaupungista
Töölössäkin toimittiin ohjeiden mukaan ja koottiin lista Temppeliaukion mäen ympäristössä asuvista, kaupunkiin jääneistä lapsista.
Lapsiluettelo Temppeliaukion mäen ympäristöstä
Tämä tieto pysäyttää minut. Kerron kuvaustilanteessa kuopukselleni, että Suomesta lähettiin lapsia Ruotsiin turvaan sodalta. Tyttäreni on vaikea käsittää tätä. Hän kysyy, ”Miksi ne lapset lähetettiin pois kotoa? Oliko tässä se sota?”
Mieleeni tulee Klaus Härön koskettava elokuva Äideistä parhain. En ole ikinä nähnyt niin surullista elokuvaa. Onkohan jollakulla täältä sotalapseksi lähetetyllä pojalla tai tytöllä samanlainen kohtalo? Puristan tyttäreni kättä lujempaa.
Sammonkatu 9
Kävelemme jäistä Sammonkatua kotiin, ja törmään osoitteeseen 9 C. Otan kuvan nykyisellään, koska muistan myös nähneeni tämän osoitteen verkkonäyttelyssä.
Nyt siinä on menossa rappuremontti. Onko se sodan jälkeen ensimmäinen?
Maininta netissä: Dos. Eino Jutikkala, Sammonkatu 9
Lähde: Kansallisarkisto (Sörnäinen). Helsingin väestönsuojelukeskus.
T 19585/IV Ca 6.
Tässä osoitteessa, Sammonkatu 9:ssä asui sodan aikana Suomen historian dosentti (myöhemmin professori) Eino Jutikkala. Hänet oli vapautettu asepalveluksesta terveydellisistä syistä, mutta sotaponnisteluihin hänkin osallistui täydellä panoksella. Hän toimi talvisodan ajan Töölön lohkoryhmän suojelujohtajan Aarne Huuskosen apulaisena. Lisäksi kielitaitoinen Jutikkala avusti ulkomaisia sotakirjeenvaihtajia Valtion Tiedotuslaitoksessa. Myöhemmin jatkosodan aikaan hän eteni sen tuotantotoimiston johtajaksi, jossa työssään hän toimitti ja kirjoitti sotaponnistuksia edistävää materiaalia lehdistön ja radion käyttöön aikansa huippunimien, muun muassa Mika Waltarin kanssa.
Kotikonttorilla istuessani ja tätä kirjoittaessani mietin, kuinka paljon hätää, ahdistusta, turvattomuutta ja kurjuutta sota on saanut aikaan. Emme tiedä tarinoista kuin pienen osan, ja siltikin kaikki tuntuu nykyihmisen korvaan painavalta ja traumatisoivalta. Olisinko minä istunut tässä kirjoittamassa, kun oli talvisota?
Pääset HELSINKI 30.XI.1939 -13.III.1940 -verkkonäyttelyyn tästä
Laura Pennanen
Koonnut Alma Jylhä
Lähteet
- HELSINKI 30.XI.1939 -13.III.1940 -verkkonäyttely
- Kansallisarkisto
- SA-kuvat