Tapahtui tässä paikassa sodan aikana.
Talvisodan syttyessä Kalastajatorpan Pyöreästä Salista tehtiin 150-paikkainen apu- ja sotasairaala. Eteissali toimi leikkaussalina, viinikassa apteekkina ja Siirtomaasali makuusalina.
Kahvila-ravintolasta sotasairaalaksi
Kalastajatorppa Helsingin Munkkiniemessä tunnetaan nykyään eritoten hotellistaan, mutta vuonna 1939 talvisodan syttyessä paikalla seisoi vasta pari vuotta vanha ravintolarakennus sekä juuri edeltävänä kesänä valmistunut lisärakennus Pyöreine Saleineen ja Siirtomaasaleineen. Uutuuttaan hohtavat tilat muutettiin Mannerheimin ehdotuksesta sotasairaalaksi.
Heti ensimmäisenä talvisodan päivänä 31.11.2021 Helsingin pommituksissa kuoli miltei 100 ihmistä ja vakavasti loukkaantui 38. Suomen Punaisen Ristin sairaalan Töölössä haavoittuneita piti sijoittaa sairaalan käytäville kahteen eri kerrokseen, ja leikkaussalit olivat käytössä tauotta.
Saman päivän iltana sotamarsalkka Mannerheim, SPR:n puheenjohtaja, ehti vierailulle paikan päälle, jossa häntä johdatettiin potilaan luota toiselle. Kun professori Simo Brofeldt tuli leikkaussalista tervehtimään marsalkkaa ja raportoi, ettei potilaspaikkoja ollut tilanteeseen nähden riittävästi, marsalkka ryhtyi saman tien toimeen: hän soitti Sven Fazerille, joka lupasi yrityksensä isännöimän Kalastajatorpan Punaisen Ristin varasairaalaksi.
Kalastajatorpasta tehtiin apu- ja sotasairaala 54/4, ja sinne muodostettiin 150 potilaspaikkaa. Eteissalin lattia oli helppo pitää puhtaana, joten se soveltui leikkaussalikäyttöön. Siirtomaasaliin puolestaan mahtui paljon sairaansijoja, ja viinikassasta tehtiin apteekki. Pesuhuoneet sijaitsivat alakerrassa.
Sairaalassa työskenteli myös sveitsiläisiä auttajia, kun sieltä lähetettiin sotaakäyvän Suomen avuksi liikkuva kenttäsairaala ja kirurgiryhmä tarpeellisine henkilökuntineen ja varusteineen. Osa näistä lääkäreistä, lääkintämiehistä ja sairaanhoitajista sijoitettiin Kalastajatorpalle.
Rauhan, sodan ja juhlan aikaa
Välirauhan aikana sotasairaalatoiminta sai väistyä ja kahvila-ravintola avattiin uudelleen, joskin elintarvikesäännöstely ja pula-aika vaikeuttivat toimintaa.
Jatkosodan aikana heinäkuussa 1942 Torpalla nautti päivällistä muun muassa Suomessa vieraillut SS-johtaja Heinrich Himmler. Hän esiintyi illanvietossa incognito, tosin turvanaan ja tarkkailijoinaan Valpon etsivät, jotka hekin saivat tuolloin aterian Siirtomaasalissa.
Keväällä 1943 Kalastajatorpalla puolestaan juhlivat uudet ylioppilaat ja kadetit, ja saman vuoden marraskuussa puolustusvoimien järjestämässä viihdytystilaisuudessa esiintyivät ajan suosikkiartistit, muiden muassa hanuristi Viljo Vesterinen.
Sota-aikana illanviettoihin saattoi liittyä odottamatonta dramatiikkaa. Eräänä iltana Helsingin suurpommitusten aikaan, helmikuussa 1944, Kalastajatorpalla soittanut Erik Lindström joutui siirtymään yhtyeineen pommisuojaan. Suojaan siirtyi tietenkin myös yleisö, ja, ”jotta ei olisi tylsää”, soittamista jatkettiin kuuteen asti aamulla. Kun Lindström aamulla käveli Munkkiniemestä keskustaan, hän näki, miten kaikki sähköjohdot olivat pudonneet tolpista.
Kesällä 1944 Suomessa valmistauduttiin Neuvostoliiton vastahyökkäykseen ja pommituksiin, ja heinäkuun 23. päivä oli päätetty viimeiseksi alkoholin anniskelupäiväksi ravintoloissa. Ravintoloissa oli ollut hyvin vilkasta aina siitä saakka, kun kielto oli saatettu julkisuuteen, mutta viimeisen illan tungoksesta muodostui ennätysmäinen. Kalastajatorpalla kaikki pöydät oli varattu ennakkoon, mutta alkoholia sentään riitti kaikille ravintolavieraille ja hyvä järjestys vallitsi. Saatiin siis olla tyytyväisiä tähän juhlaponnistukseen. Jatkosodan viimeiset kuukaudet olivat edessä.
Hyvää itsenäisyyspäivää lukijoillemme toivottaen,
Laura Pennanen ja Alma Jylhä
Lähteet:
- Kalastajatorppa100.fi
- Fazer.fi
- Tarinoita satavuotiaasta Kalastajatorpasta/Haaga-Helia