TAPAHTUI TÄLLÄ PAIKALLA SODAN AIKANA: PYYNIKIN NÄKÖTORNI

Tampereen Pyynikin kaunis näkötorni on tullut tutuksi yhä useammalle suomalaiselle, kun korona-aikana on keskitytty kotimaanmatkailuun. Maankuuluja munkkeja jonottavat ovat saattaneet vilkaista myös pientä, Pirkanmaan Lottaperinne ry:n kiinnittämää kylttiä ulko-oven vasemmalla puolella.

Ilmavalvonnassa kyse ei ollut pienestä tehtävästä: Näkötornista näkee hyvällä säällä joka suuntaan lähes 40 kilometrin päähän, joten käytännössä lotat olivat ensimmäiset havainnoijat, joiden tehtävä oli varoittaa kaupungin ilmapuolustusta lähestyvästä vaarasta.

Aila Iisalo on kertonut Ilta-Sanomissa kokemuksistaan 17-vuotiaana ilmavalvontalottana.

“Ne näyttivät aivan kurkiparvelta”, Iisalo kuvaili ensimmäistä havaintoaan pommikoneista, jotka lähestyivät Tamperetta Lempäälän suunnasta 21. joulukuuta 1939.

Iisalon havainnon toimitti puhelimitse ilmavalvonnan aluekeskukseen toinen tähystysvuorossa ollut lotta. Puolustuksen pienet tykit sekä konekiväärit aloittivat tulituksen, ja vaikka merkittävä osa pommeista putoili Näsijärveen, kertyi kaupungin ensipommituksista neljä kuolonuhria ja neljä loukkaantunutta.

Vielä talvisodassa Tampereen ilmapuolustus oli, monen muun kaupungin tavoin, kaluston osalta heiveröinen, Tampereella suorastaan pahasti vajavainen. Raskas it-tykistö oli alussa keskitetty Helsingin ja Viipurin suojaamiseen. Koska Tampereella oli kuitenkin monin tavoin merkittävää teollisuutta, pommituksia tuli tiheästi.

Tamperetta pommitettiin talvisodan aikana kymmenenä päivänä, ja Aila Iisalo sattui olemaan kiikareineen Pyynikin tornissa tähystysvuorossa aina hyökkäysten tapahtuessa. 17-vuotias Iisalo oli lottaporukkansa selvästi nuorin.

Tavallisesti vartiovuorot Pyynikinharjulla kestivät kaksi tuntia kerrallaan. Aune Rahola kertoo Ikämiessuojelukunnan säätiön videolla, että pommitusten kannalta huonolla säällä, esimerkiksi lumisateessa ja pilvisinä päivinä, lotilla oli vapaata, mutta kriittisiä olivat kirkkaat päivät ja yöt.

26 metriä korkean tornin näköalapaikalle pääsee nykyään hissillä.

Pyynikinharju on maailman korkein jääkauden aikainen pitkittäisharju (160 metriä merenpinnasta), ja se suojeltiin osin jo 1830-luvulla, kun alueelta kiellettiin puiden hakkuu. 1990-luvulta alkaen se on kuulunut Museoviraston “valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen” listalle.

Tänä päivänä Pyynikin 26-metrinen, Ahvenanmaan punagraniitista rakennettu näkötorni tunnetaan upean näköalan lisäksi munkeistaan. Niitä on perheyrityksessä paistettu salaisella, vuosikymmeniä vanhalla reseptillä luultavasti jo miljoonia kappaleita.

Näkötornillakin on jo ikää: Se valmistui 1929, mutta ei ollut suinkaan ensimmäinen. Vuonna 1888 rakennettu puinen näkötorni kuitenkin purettiin sen vaurioiduttua sisällissodan taisteluissa. Kuvan vanhasta tornista voi kurkata täältä.

Näköalat Pyykinin tornin huipulta ovat upeat

Aila Iisalo sai siis tulikasteensa Stalinin syntymäpäivänä 21.12.1939. Jatkosodassa ilmavalvontaa ei hoidettu enää näkötornista, mutta Iisalon lottapalvelus jatkui katkeamatta toisaalla, toisissa tehtävissä: Hän siirtyi siviiliin vasta 4. joulukuuta 1944.

Tornin juuressa sijaitsevassa Munkkikahvilassa on kuvattu Kummelin legendaarinen Tonnin seteli -sketsi.

Lähteet