Talvisodan jälkeen keväällä 1940 antoi armeijan ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim määräyksen viettää muistopäivää talvisodassa kaatuneiden sekä vuonna 1918 vakaumuksensa vuoksi menehtyneiden muistoksi.
Huomioidessaan kahden vuosikymmenen takaisen kansaa repivän ajanjakson Mannerheim halusi korostaa kansan yhtenäisytttä aikana, jolloin Suomen itsenäisyys oli uhattuna. Talvisota oli osoittanut,että suomalaisilla oli kuitenkin yhteinen päämäärä. Muistopäivän nimeksi tulikin aluksi yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäivä.
Vuodesta 1947 lähtien on toukokuun kolmatta sunnuntaita vietetty kaatuneitten muistopäivänä. Muistopäivän viettoon on alusta alkaen kuulunut sankarihaudoilla käynnit ja seppeleenlaskutilaisuudet. Kaikkiaan Suomessa on yli 600 sankarihautausmaata, joista suuri osa on sijoitettu kirkon viereen. Kuten aiempina vuosina on tänäkin vuonna seurakuntien jumalanpalveluksissa muistettu sotavuosina 1939-45 henkensä uhranneita isänmaan puolustajia. Lisäksi tänä vuonna on erityisesti muistettu niitä suomalaisia, jotka vakaumuksensa vuoksi menehtyivät sata vuotta sitten.
Vuosi 2018 on nimetty sovinnon vuodeksi. Käynti sankaripatsaan luona aurinkoisena toukokuun sunnuntaina toi mieleen lukemattomat uhraukset, jotka Suomi on joutunut itsenäisyytensä vuoksi antamaan. Huolimatta erilaisista mielipiteistä ja vakaumuksista meillä on sotiemme veteraanien ansiosta niin arvokas perintö, että sitä kannattaa vaalia yhteistuumin.
Seija Niinistö-Samela