Hyvää maaliskuuta, lukijamme! Tässä kuussa tutustumme Rikhard Antilaan, joka teki pitkän uran vastuullisissa tehtävissä Puolustusvoimissa ja koki satavuotisen elämänsä aikana kolme sotaa. Rikhardia vei elämässä eteenpäin kunnianhimo, lain ja järjestyksen kunnioittaminen sekä usko omiin kykyihin.
Rikhard Antila oli arvostettu työntekijä. Kuvassa hän on jäämässä eläkkeelle Puolustusvoimista.
Rikhard Antila syntyi 18. maaliskuuta 1895 Kangasalan pitäjässä. Syksyllä 1917 maanviljelijäperheen toiseksi vanhin poika aloitti opinnot Orismalan maanviljelyskoulussa. 22 vuodessa pienestä poikavauvasta oli varttunut atleettinen nuori mies.
Levottomuutta ja kuohuntaa
Opiskelijapoika huolestui Etelä-Suomesta kantautuvista tarinoista, joiden mukaan punaisten tekemät ryöstöt ja väkivalta olivat lisääntyneet. Hän halusi omalta osaltaan turvata järjestystä ja nuoren itsenäisen maan yhteiskuntarauhaa. Muutaman kuukauden opiskelun jälkeen Rikhard värväytyikin lyhyelle taistelukurssille.
Kurssin jälkeen hänet kutsuttiin vakinaiseen armeijaan, johon hän liittyi vapaaehtoisena. Taisteluihin hän osallistui Tampereen valtauksen yhteydessä, jolloin hän mm. kantoi vatsaan osuman saaneen vänrikin sidontapaikalle.
Asepalvelus jatkui sisällissodan päättymisen jälkeen 18 kuukauden koulutuksessa, ja opinnot maanviljelyskoulussa saivat lopullisesti jäädä. Rikhard liittyi myös Kangasalan Suojeluskuntaan.
Rikhard ehti kokea kolme sotaa Suomessa. SA-kuva.
Kasakan ratsastustaidot
26-vuotiaana Rikhard meni jääkärieversti Gunnar Melinin johtamaan Tykistökouluun Helsinkiin, josta hän valmistui ratsastuksen ja hevosvetoisen tykinajon opettajaksi.
Antila oli poikkeuksellisen taitava ratsumies, joka kykeni ratsastamaan satulassa seisten täydessä laukassa hypähtäen vasemmalle alas ja siitä ponnahtaen yli satulan yli oikealle alas 10 kertaa yhteen menoon. Hän oli nähnyt pienenä poikana legendaaristen Donin kasakoiden ratsastusesityksiä ja päättänyt tulla yhtä taitavaksi.
Lakia ja järjestystä arvostanut mies kävi myös Helsingin Poliisikoulun.
Räjähdysaineiden ammattimies Vallisaaren ajoilta.
Vaarallista työtä ammusvarastolla
Vuoden 1925 syyskuussa 30-vuotiaan Rikhardin tie vei jälleen Puolustusvoimien palvelukseen Vallisaaren ammusvarastolle vastuullisiin tehtäviin. Kallio- ja betonikellareissa oli Suomen suurimmat räjähdysainevarastot.
Tässä työssä tarvittiin valppautta, kokemusta ja kylmähermoisuutta. Jokaisesta ruutierästä lähetettiin näyte laboratorioon tutkittavaksi, jotta niiden varastoinnin turvallisuutta voitiin arvioida.
Sotilasmestarista tuli erittäin kokenut räjähdysaineiden asiantuntija. Hän tiesi, miten suuretkin pommit saatiin purettua turvallisesti ja tunsi räjähdysnallit sekä merivoimien käyttämien syvyyspommien detonaattorit.
Ammuksia tuodaan etulinjoille 1941. SA-kuva.
Huolehtiva perheenisä
Rikhardin perheeseen kuuluivat vaimo Aili sekä tyttäret Päivikki ja Pirkko. Huoli omasta perheestä oli kahden lapsen isällä kova.
Vanhin tytär Päivikki oli 9-vuotias ja nuorempi Pirkko 5-vuotias, kun ammusvarastolla sattui 9. heinäkuuta 1937 räjähdys, joka johti 12 ihmisen kuolemaan sekä kymmenien loukkaantumiseen.
Rikhard huolehti perheestään loppuun asti. Kuvassa 98-vuotias Rikhard
onnittelemassa Päivikki-tytärtään vaimonsa Ailin kanssa.
Tulipalon ja ensimmäinen räjähdyksen jälkeen Rikhard lähti toimistoltaan ulos katsomaan, mitä hän voisi tehdä muiden hyväksi. Sammutusryhmän hän komensi siirtymään kauemmaksi ennen kuin ammukset alkaisivat räjähdellä yhä runsaammin.
Sirpale leikkasi haavan sotilasmestarin kasvoihin, vasemman posken puolelta, nenästä leukaan. Tajunta ei kuitenkaan mennyt, vaikka ilmanpaine lennätti vahvaa miestä useita metrejä. Ylös piti päästä omin voimin, sillä ketään ei ollut auttamassa. Ensisidonnan jälkeen hänet vietiin Kirurgiseen sairaalaan leikattavaksi.
Yksi ammus räjähti myös Antilan kodin keittiössä, mutta onneksi lapset ja vaimo Aili olivat jo turvassa. Antila uskoi vakaasti siihen, ettei traagista onnettomuutta olisi sattunut, jos hän olisi saanut itse paikalla päällä johtaa töitä.
Usko omiin kykyihin
Kasvava sodan uhka ja sodat toivat kokeneen ammattisotilaan arkeen jatkuvasti lisää haasteita. Merivoimat tilasi mittavia panostustöitä, ja Jatkosodan aikana sotilasmestari lähetti kerralla eteenpäin jopa 1500 tonnia ampumatarvikkeita.
Syksyllä 1939 Rikhard Antila nimitettiin myös palomestariksi ja suojelupäälliköksi. Töitä tehtiin sotavuosina 10 tuntia päivässä, mutta Rikhardin työpäivä oli tätä paljon pidempi. Vuoden 1944 alusta työtaakka kasvoi entisestään. Kovassa arjessa punnitaan, kenellä on aidosti sisua.
Rikhard teki pitkän uran Puolustusvoimissa ja sai monta kunniamerkkiä.
Tässä kuvassa hän on 75 vuotta.
Sotilasmestari Rikhard Antila toimi Puolustusvoimien palveluksessa vuoteen 1955 saakka, 60-vuotiaaksi, työelämässä hän oli 67-vuotiaaksi saakka. Rikhard kuoli kotonaan Helsingin Katajanokalla 100 vuoden iässä. Rohkeasti omaa polkuaan kulkenut mies kertoi toistuvasti pitkän elämänsä salaisuudeksi: ”En ole koskaan polttanut tupakkaa enkä juonut viinaa.”
On se varmasti paljon muutakin vaatinut. Sisukkuus on ilmennyt hänessä vankkumattomana uskona omiin kykyihin. Elämänhalu ja kokemus auttoivat varmasti myös selviytymään haastavina aikoina.
Laura ja Satu
Tämä blogikirjoitus perustuu Petri Tuomisen kirjoitukseen. Hän on Rikhard Antilan tyttärenpoika. Aineistona on käytetty Rikhard Antilan muistelmia sekä hänen vanhimman poikansa Seppo Antilan kanssa käytyjä keskusteluja. Valokuvat ovat perikunnan perhealbumista.