VIIME SOTIEMME KUNNIAMERKIT
Suomen itsenäistyttyä 6.12.1917 ei maallamme ollut ainoatakaan virallista kotimaista kunniamerkkiä tai palkitsemismitalia. Suomalainen kunniamerkkijärjestelmä on siis yhtä vanha kuin itsenäinen kansamme.
Ritarikunnat
Suomessa on neljä eri ritarikuntaa:
- Vapaudenristin (VR),
- Valkoisen Ruusun (SVR),
- Suomen Leijonan (SL) ja
- Pyhän Karistan (PKR) ritarikunnat.
Vapaudenristi ja Vapaudenmitali perustettiin Suomen senaatin päätöksellä 4.3.1918 sekä sotilas- että kansalaisansioiden palkitsemiseksi. Valtionhoitaja C.G.E. Mannerheimin katsottua Vapaudenristin täyttäneen tehtävänsä hän lopetti sen antamisen 1919. Vapaudenristi otettiin uudelleen käyttöön talvisodan aikana ja pysyvä Vapaudenristin ritarikunta perustettiin asetuksella 16.12.1940. Tasavallan presidentti Mannerheim vahvisti Vapaudenristin ritarikunnan ohjesäännön asetuksella numero 550/18.8.1944, joka on yhä voimassa.
Vapaudenristin ritarikunnan suurmestari on puolustusvoimien ylipäällikkö, jolla yksin on oikeus kunniamerkkien antamiseen. Ritarikunnan suurmestarin apuna toimii ritarikunnan hallitus, johon kuuluu kansleri, varakansleri, sihteeri ja rahastonhoitaja. Toimihenkilöinä ritarikunnalla on pääesikunnan asettama yhteysupseeri ja sihteeri.
Sen kunniamerkkejä annetaan sotilaallisista ansioista sekä siviilihenkilöille puolustusvoimiin kohdistuvasta ansiokkaasta toiminnasta.
Kunniamerkit
Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkit ovat:
- Vapaudenristin suurristi,
- 1. luokan Vapaudenristi rintatähtineen,
- 1. luokan Vapaudenristi,
- 2. luokan Vapaudenristi,
- 3. luokan Vapaudenristi,
- 4. luokan Vapaudenristi,
- 1. luokan Vapaudenmitali,
- Vapaudenristin 1. luokan ansiomitali,
- 2. luokan Vapaudenmitali sekä
- Vapaudenristin 2. luokan ansiomitali.
Vapaudenristin ritarikunnan erikoiskunniamerkit ovat seuraavat:
- Vapaudenristin 1. luokan Mannerheim-risti,
- Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti,
- 1. luokan Vapaudenmitali ruusukenauhassa,
- Vapaudenmitalin kultainen ansiomitali,
- Vapaudenristin sururisti sekä
- Vapaudenristin surumitali.
Vapaudenristin ritarikunta perustaminen
Vapaudenristin ritarikunta perustettiin 4.3.1918 silloisen kenraali Mannerheimin aloitteesta Suomen senaatin päätöksellä. Eriarvoisia merkkejä oli alun perin seitsemän: suurristi, 1., 2., 3., 4. lk Vapaudenristit sekä 1. ja 2. lk:n Vapaudenmitalit.
Mainittujen kunniamerkkien jako päättyi kuitenkin jo 28.1.1919. Talvisodan puhjettua otettiin Vapaudenristi uudelleen käytäntöön 8.12.1939 ja vakinaistettiin 16.12.1940 perustamalla pysyvästi Vapaudenristin ritarikunta.
Nykyinen toiminta perustuu 18.8.1944 annettuun asetukseen, joka tekee mahdolliseksi kunniamerkkien antamisen myös rauhan aikana. Tämän jälkeen merkkien jakaminen on 1960-1970-lukujen suvantovaihetta lukuunottamatta periaatteessa katkeamaton.
Myönnetyt ansiomerkit
Selitteet: mk tl = miekoin tammenlevällä, mk = miekoin, pr = punaisen ristin kera, ka = kansalaisansioista, am = ansiomitali. Myöntömäärät perustuvat lähteisiin: Vapaudenristin ritarikunta – Isämaan puolesta kirja v.1997 ja Suomen kunniamerkit – Jani Tiainen kirja v.2010.
Myöntöaika
Vapauden ristin kunniamerkistä on neljää eri tyyppiä johtuen myöntöajankohdasta. Vapaudenristin (mitalin) taustapuolelle merkitään sodan alkamisvuosi eli
- Vapaussodasta 1918
- Vuosien 1939-40 sodasta myönnettyihin vuosiluku 1939
- Vuosien 1941-45 vuosiluku 1941
- Vuoden 1945 jälkeen myönnetyt vapaudenristit ovat jaettu ilman vuosilukua.
Mitaleja lukuun ottamatta kaikkia ristejä myönnettiin sotilasansioista ja siviiliansioista vuonna 1918.
Nauhan väri
Punaisessa valkoraitaisessa ruusukenauhassa miekkoineen Vapaudenristit VR3 ja VR4 ovat vihollisen tulen alla myönnetyt.
Vapaudenristit VR3 ja VR4 keltapunaraitaisessa ruusukenauhassa (kotirintamanauha) miekkoineen on ei vihollisen tulen alla myönnetty.
Siviiliansioista saadut kunniamerkit
Vapaudenristit siviiliansioista ovat ilman miekkoja ja nauhan ruusuketta. Vuoden 1918 ja 1939 siviiliansioista saatujen ristien nauhaväri on puna-valkoinen ja 1941 kelta-punainen sekä ristien materiaali on pronssi / sininen emali.
Vapaudenristit punaisella ristillä ovat ilman miekkoja ja nauhan ruusuketta. Ristin keskellä on upotettu ruusukkeessa punainen risti.
Mitalien materiaalit
VR3:n hakaristin väri kullattu ja VR4:n hakaristi on hopeoitu. Ristien materiaalit: 1918 on rauta, 1939 rauta/musta lakkamaali ja 1941 mustaksi oksidoitu rauta.
1 lk:n Vapaudenmitalien materiaali on joko hopeoitua pronssia tai hopeaa. 2 lk:n Vapaudenmitalien materiaali on pronssia. 1. ja 2. luokan Vapaudenmitalit punaisella ristillä ovat muuten tavalliset, mutta niissä on etupuolella pieni punainen risti. Näiden Vapaudenmitalien etupuolella on teksti: URHEUDESTA – FÖR TAPPERHET ja takana on teksti: SUOMEN KANSALTA ja vuosiluku.
Vuoden 1940 lopulla perustettiin Vapaudenristin 1. ja 2. ansiomitali. Tämä Vapaudenristin 2. luokan ansiomitali on ns. teollisuusmitali ja annettiin siviileille. Näiden ansiomitalien etupuolella on teksti: ISÄNMAAN PUOLESTA – FÖR FOSTERLANDET ja takana on teksti: SUOMEN KANSALTA 1941.
Vapaussodassa kaatuneille myönnettiin kuoleman jälkeen Vapaudenristi tavallisella puna-valkoisella nauhalla (VR4).
Kaatuneiden omaisten muistaminen
Talvisodan aikana päätettiin, että kaatuneen leskelle, vanhemmalle tyttärelle tai äidille annetaan 4. luokan Vapaudenristi mustassa nauhassa. Talvisodassa kaatui 23 157 suomalaista ja katosi 804. Sururisti on periaatteessa myönnetty kaikkien näiden lähimmälle omaiselle vuosiluvulla 1939. Jatkosodassa kaatui tai katosi hieman yli 90 000 suomalaista.
Sururisti myönnettiin näiden kaikkien lähimmälle omaiselle vuosiluvulla 1941. Sotateollisuuden tai muussa maanpuolustuksen hyväksi tehdyssä työssä surmansa saaneen omaiselle myönnettiin surumitali. Mitali on 1. luokan ansiomitali mustassa nauhassa.
Tammenlehvätunnus
Vuonna 1941 päätettiin, että 1., 2., 3. ja 4. luokan Vapaudenristi voidaan myöntää myös tammenlehvätunnuksella. Tammenlehvä liitettiin asianomaisen aikaisemmin saamaan Vapaudenristiin, mutta myös uutena kunniamerkkinä. Tammenlehvä kiinnitetään nauhaan vaakunan yläpuolelle.
Risti äideille
Vapaudenristien ja ehkäpä koko kunniamerkki-instituution historiassa ainutlaatuisin on Suomen äideille äitienpäivänä 10.5.1942 annettu Vapaudenristi 4 lk. Vapaudenristi sijoitettiin eduskunnan valtiosaliin ja kaikkiin maan kirkkoihin. Myös Räisälän kirkko sai Vapaudenristin kehyksissä, siihen liittyvine Ylipäällikön päiväkäskyineen.
Ylipäällikön äitienpäiväkäsky sai alkunsa rintamavänrikki Toivo Jussilan kirjeestä ylipäällikölle, jossa hän tätä asiaa ehdotti. Tätä Vapaudenristiä kehyksissä säilytettiin Räisälän kansanopistolla Kokemäen Peipohjassa vuoteen 2009 asti. Nykyisin se on Räisäläisten Säätiön hallussa ja tulee esille uuteen Räisäläkeskukseen.