Juhlistamme itsenäisyyspäiväämme tilanteessa, jossa maamme turvallisuutta koetellaan nyt ehkä laajimmin sitten veteraanisukupolven torjuntavoittojen toisessa maailmansodassa.
Kylmän sodan aikana kestimme niin sanotut vaaran vuodet kuin erilaiset Neuvostoliiton painostuskeinot. Sen jälkeen 1990-luvulta aina 2000-luvun lopulle elimme ehkäpä näennäistäkin syvän rauhantilan aikaa. Olemme kuitenkin vuodesta 2008 alkaen joutuneet jälleen todistamaan Venäjän agressioita Euroopassa, mistä räikeimpänä esimerkkinä on meneillään oleva sota Ukrainaa vastaan.
Neuvostoliitto valmisteli syksyllä 1939 Suomen miehittämistä sotilaallisesti. Tänään keinovalikoimassa ovat Tasavallan Presidenttiä lainaten erilaiset ”ilkeilyt”. Laajat hybridiuhkat eivät ole tavoitteiltaan yhtään sen vaarattomampia kuin sotilaalliset toimetkaan, sillä kansainvälisen ja kansallisen yhtenäisyytemme rikkominen johtaisi maamme heikkouden tilaan. Siitä taas seuraisi ilkeilijän suhteellisen vahvuuden kasvu – pahimmillaan ylivoima – jolla maatamme voitaisiin alistaa.
Tämän päivän turvallisuusuhkien torjunnassa kannattaa muistaa, miten sotasukupolvi onnistui samassa tehtävässä 84 vuotta sitten. Vaikka olimme yksin, maanpuolustustahtomme oli luja, ja panimme kovan kovaa vastaan. Puolustusvoimat käynnisti Ylimääräisen harjoituksen lokakuussa 1939, mikä antoi aikaa rakentaa puolustusjärjestelmäämme sekä kouluttaa joukkoja torjumaan vain viikkoa ennen Itsenäisyyspäivää alkanutta hyökkäystä. Toimissa onnistuttiin, ja talvisodan ihme oli syntynyt.
Nyt vahvuutta näytetään pääasiassa sisäasiainministeriön toimin ulkoasiain- ja puolustushallinnon kiinteällä tuella, oli sitten kyseessä Suomenlahden putki- ja kaapelirikot tai itärajan laittoman maahantulon ehkäisy. Asia vaikuttaa kuitenkin laajasti muidenkin hallinnonalojen toimintaan vaikkapa liikenteen, kaupan ja huoltovarmuuden myötä. Sotasukupolven kokemuksiin pohjaava kansallinen turvallisuusstrategiamme näyttääkin jälleen kyntensä, kuten nähtiin esimerkiksi koronapandemian aikana.
Mikä tärkeintä, aivan kuten talvisodan alla, nytkin näillä puolustuksellisilla toimilla on laaja kansan ja puolueiden tuki. Suomen puolustamisen asia on yhteinen.
Ehkä suurin muutos verrattuna vuoden 1939 tilanteeseen on syvällinen kansainvälinen yhteistoimintamme ja sotilaallinen liittoutuminen. Euroopan Unionin rajaviranomaiset tukevat Suomea Euroopan Rajaturvallisuusviraston FRONTEX:n resurssein. Pelkkä Nato-jäsenyys tuottaa taustalla kovaa turvallisuutta, jota täydentävät muut kahdenväliset ja monenkeskeiset sopimuksemme. Energian tulovirrat on omavaraisuuden kasvattamisen lisäksi käännetty länteen. Sotien jälkeen monen veteraanin suurin huoli oli, että jäämme yksin. Sitä huolta ei enää ole.
Itsenäisyyspäivänämme 1939 torjuimme Neuvostoliiton hyökkäystä asein. Tänään taistelemme itsenäisyydestämme hybridirintamalla, ja varovaisella tyytyväisyydellä voi Suomen todeta menestyvän taistelussa hyvin. Toimimme yhdessä rintamassa aivan kuten veteraanisukupolven perintö meitä ohjaa ja velvoittaa. Tuo perintö elää ajassa ja voi hyvin itsenäisessä Suomessa.
Olemme itsenäisyytemme ansainneet, ja haluamme pitää siitä kiinni. Suomalaisuudesta ylpeyttä tuntien on hienoa saada toivottaa meille kaikille erinomaisen hyvää itsenäisyyspäivää!