Sotiemme aikana kaksi kohdetta, Hankoniemi ja Porkkala, luovutettiin Neuvostoliitolle vuokralle. Mitä kaikkea alueen sotahistoriaan kätkeytyy? Noin 30 koululaista pääsi kahdeksi päiväksi ottamaan siitä selvää opastetusti.

Talvisodan rauhassa 13.3.1940 Hankoniemi luovutettiin Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi 30 vuodeksi. Jatkosodan alkaessa 25.6.1941, Hankonimestä tuli sotatoimialuetta, jolla käytiin paikoin saaristotaisteluja – pääosin asemasotaa. Mantereen puolella vahvasti linnoitetut asemamme estivät vihollisen pääsyn niemeltä sisämaahan. Saksalaisten eteneminen Baltiassa pakotti vihollisen evakuoimaan Hangon tukikohdan joulukuun alussa 1941.

Suomen sotahistoria avautui noin 30 lukiolaiselle elävästi, kun he hyppäsivät kahdeksi päiväksi bussin ja oppaiden vietäväksi Hankoniemi–Tammisaari–Porkkala -alueelle. Koululaiset opettajineen Helsingistä edustivat Kallion ilmaisutaidon lukiota, Helsingin kuvataidelukiota ja Mäkelänrinteen lukiota.

Uskomattomat kertomukset totta

Hangon rintaman kohteet Lappohjassa tekivät vaikutuksen. Skogby–Harparskogin -linja osana Salpa-linjaa ja yksi sen bunkkereista, Irma, tutustutti konkreettisesti elämään ja tapaan toimia siellä.

– Tykkäsin erityisesti Irma-bunkkerista. Se oli silmiä avaavin. Siinä vaikutti just se, että se oli sodanaikainen, eletty. Punkissa oli sotilaiden kirjoituksia. Kun audioesitys laitettiin päälle, immersio, syventyminen, oli aivan eri tasolla: Audiokokemus vaikutti ihan eri tavalla kuin museon vitriini, jossa on esineitä, Olli Laitinen, Helsingin kuvataidelukion abiturientti, kertoo.

Rintamuseossa vaikutuksen teki opas Jörgen Engroosin uskomattomat mutta todet kertomukset. Laitinen yllättyi siitä, kuinka yksityiskohtaisesti pystyttiin kertomaan aikalaisten tarinoita esimerkiksi aseista ja bunkkerin rakentamisesta.

Myös toiseen kuvataidelukion abiturienttiin, Roosa Sintoseen, teki bunkkeri vaikutuksen.

– Maailmansotiin liittyen olen nähnyt maailmalta vastaavia. Jäin näitä vertailemaan. Olen ollut historian kurssien puitteissa Baltian kierroksella ja Puolassa holokaustireissulla. Siellä oli julmemmat olosuhteet, mutta tematiikka on kuitenkin samanlaista: sodankäyntiä ja kuolemaa.

Toimijoina oikeat henkilöt nimineen

Hangossaretkikunta pääsi tutustumaan satama-alueisiin ja Varisniemen patteriin. Myös Tulliniemi ja Suomen eteläisin kärki tuli nähtyä, samoin Mannerheimin huvila, Neljän Tuulen Tupa jaNeuvostosotilaiden hautamuistomerkki.

– Suomen historian isot linjaukset ovat tosi tottuja, mutta paikallishistoriasta en tiennyt, alueen roolista sodan aikana esimerkiksi puolustuslinjoista, Laitinen toteaa.

Roosa Sintosen vaikutuksen tekivät kaikki yksityiskohdat, asiat inhimillistyivät uusista opeista.

– Asioiden takana oli oikeasti yksittäisiä henkilöitä nimineen. Joku on käsin kaivannut ja rakentanut, ei ”vaan” Suomen armeija.

– Historiassa minua kiinnostaa oppia, mitä kaikkea ihmiskunta tehnyt, saavuttanut ja mokannut.

Sintosen sukua isän puolelta on kotoisin Karjalasta ja lähteneet sieltä sotalapsina Ruotsiin. Osa sukulaisista on vielä elossa ja Sintonen on päässyt juttelemaan näistä asioista.

Retki luo intoa opiskella lisää

Jatkosodan päättänyt välirauha 19.9.1944 sinetöi Porkkalan alueen luovuttamisen Neuvostoliitolle sotilastukikohdaksi 50 vuodeksi. Tukikohta oli tykkien ampumaetäisyydellä Helsingin keskustasta. Se korvasi Neuvostoliitolle Hankoniemen mahdollisuutena sulkea Suomenlahti Leningradia mahdollisesti uhkaavilta vihollisilta. Vuokra-aika päättyi kuitenkin ennenaikaisesti joulukuussa 1955.

Retken toinen päivä alkoi Tammisaaresta kukkien laskennalla paikallisten Mannerheim-ristin ritareiden Hans Windin ja Tor Lindbladin muistomerkille. Opas, sotahistoroitsija Juhani Vakkuri valisti, että Mannerheim-ristin ritarin arvon on saanut 191 henkilöä. Päivä jatkui Billnäsin ja Fiskarsin läpi Porkkalan vuokra-alueen historiaan tutustuen. Degerbyn Igor-museo avasi sitä elävästi.

Kallion ilmaisutaidon lukion historian opettajan Niina Väntäsen mukaan opettajallekin jää reissuista aina uutta takataskuun, vaikka onkin ollut samassa kohteessa monesti aiemminkin.

– Opiskelijoille retkellä on iso merkitys, mutta opettaja voi myös hyödyntää retkellä mieleenjäänyttä myöhemmin opetuksessa. Into opiskella näkyy retken jälkeen. Tulee paljon kysymyksiä ja asioita muistellaan tunneilla.

Oppilaille Väntänen on painottanut, että sotiemme nuoret miehet ovat mahdollistaneet meidän tasa-arvon: Emme ole miehitettyjä, esimerkiksi Venäjällä tasa-arvo-asiat ovat ihan eri mallilla.

– Nyt ollaan murroskohdassa, miten nämä sota-ajan tiedot siirtyvät uusille sukupolville. Ei mene enää kauaa, kun tulee ikäpolvia, joilla ei ole kosketuspintaa sota-asioihin isovanhempien kautta.

Teksti ja kuvat: Marju Hulttinen